päivitystä ja aikatauluhaaveita

Rakennusprojekti etenee maatöiden merkeissä, mutta oman päivätyöt häiritsevät raksahehkutusta blogikirjoitusten ja instagramin puolella. Instassakin tuli vietetty ennen aikaa hurjasti päivittäin, mutta nyt on vain jyvitettävä päivän rajallinen aika. Mitenköhän sitten käy kun raksa ihan oikeasti käynnistyy ja itsekin pitäisi siellä fyysisesti jotain touhuta? Ihastellen nostan hattua kaikille kanssaraksabloggareille, jotka ehtivät blogia päivittää kaiken muun ohella. Teen parhaani ja pahoittelen samalla muille bloggareille laiskaa kommentointiani teidän teksteihin. Mukana ollaan (viiveellä tosin) ja yritän vapaina hetkinä lukaista päivityksiänne kännykän ruudulta. Sydämeen iski kyllä Helsingin Sanomien kirjoitus älypuhelimista ja vanhempien läsnäolosta. Inhottavaa arkipäivää meillä. Puhelin ja netti vie huomiotani aivan liikaa. Mutta yritän antaa itselleni anteeksi, nyt on hektinen vaihe meidän elämässä ja me kaikki varmasti kestämme tämän kun se vain on väliaikaista.

Mutta mitäs meillä on tapahtunut? No eilen aloitettiin louhiminen ja nyt jännitetään miten pian maatyöt saataisi päätökseen. Meillähän ei pitänyt olla mitenkään kiire, mutta nälkä kasvaa syödessä ja kun tässä tekemisessä joutuu sovittamaan yhteen useiden eri tasojen aikatauluja, niin aina ei eteneminen mene siinä tahdissa kuin itse haluaisi. Lisä"haastetta" aikatauluun tuo se, että päätimme sitten lähteä extempore lomalle. Lähtö on 2.8. ja sitä ennen pitäisi saada pakattua kahdeksan vuoden romut ja siirtää ne motivaatiokämppään. Ei muuten olla edes aloitettu pakkaamista... Niin ja avaimet saadaan asuntoon vasta 31.7. Ja jottei elämä olisi yhtään haastavaa jo näillä spekseillä, niin päätettiin sitten vielä järjestää esikoisen 5v synttärit tulevana viikonloppuna. No, on meillä viikko aikaa sitten pakata, kaksi päivää aikaa siirtää kamoja ja sitten lähdetään nollaamaan viikoksi aurinkoon, että ollaan energiaa täynnä kun palataan.

Aikataulullisesti meillä oli alkuperäinen ajatus, että oltaisi alettu rakentamaan ylöspäin 17.8. Miehellä on siinä vielä viikko lomaa, ja toivottiin että oltaisi saatu talon runko hyvään malliin ahkeralla töidenpaiskimisella. No eihän se tosiaan mene aina niinkuin toivoo. Talotoimittajamme HEVI Kivitalojen Lauri on tulossa auttamaan ja neuvomaan meitä harkkovaiheen alussa, mutta nyt näyttääkin siltä, että hän on omalla "post-asuntomessut nollauslomalla" juuri tuolloin. Lisäksi ensikertarakentajalle oli "ylläri", että rakentamisessa pitää varautua sellaisiin asioihin kuin antura- ja sokkelivalun kuivumisaika ennen ontelolaattojen asennusta ;) Eli kun olemme saaneet anturaharkot ja sokkeliharkot asennettua, raudoitettua ja valettua, pitää valun antaa kuivua kolme päivää ennen kun siihen saa ontelolaattoja päälle laittaa. Ei siis toivetta, että paiskittaisi hommia viikko putkeen pelkän talon rungon osalta. No toki siinä voisi sitten aloittaa autokatoksen anturavalun valmistelua (autokatoksen antura tehdään perinteisesti, ei FinnEPS:n anturaharkoilla), mutta ensisijaisesti haluaisi nyt käyttää ajan talon runkovaiheen valmistumiseen.

No nyt sitten pidetään sormia ja varpaita ristissä, että maatyöntekijät louhintafirma BJ-Eklund ja mahtava kaivinkonekuskimme Jan-Erik olisivan yhtä yllättävän tehokkaita ja saisivat lomamme aikana tontin siihen kuntoon, että voisimme tilata harkkotoimituksen lomaltapaluupäivämme iltaan ja latomisen voisimme aloittaa maanantaina 10.8. Sitten paiskisimme yötämyöten hommia, jotta antura ja sokkeli olisivat valukunnossa 11.8. Sitten mies lähteekin työmatkalle, joten työmaa seisoo, mutta jatkaa voisimme ontelolaattojen asennuksella 17.8. Aika näyttää olemmeko ihan täysin epärealistisia näiden aikatauluhaaveiden kanssa. Voin kertoa, että päätä särki aikalailla, kun eilen pohdin miten saadaan tämä paletti toimimaan...

Muutenkin on ollut aikalailla selvitettäviä asioita. Olemme nyt tainneet vihdoinkin saada päätettyä ikkunat sekä ulko-ovet. Pitää vielä käydä valinnat läpi toimittajien kanssa. Näistä valinnoista lisää myöhemmin. Lisäksi olen saanut laitettua tarjouspyynnöt keskuspölynimurista, ilmanvaihtokoneesta, ilmanvaihtoputkistoista, saanut kontaktin potentiaaliseen putkimieheen + KVV- & IV-työnjohtajaan, olemme palaveeranneet potentiaalisen keittiötoimittajan kanssa, etsinyt Saksasta halvempia tavaroita keittiöön ja kylpyhuoneisiin, vertaillut integroitavien suihkujen hintoja ja pohtinut LVI-suunnittelijan ja pääsuunnittelijan kanssa hulevesiemme kohtaloa. Mies on ahkeroinut tontilla puutöiden merkeissä sekä olipa hän innoissaan ensimmäisestä nikkarointiprojektistaan, kun työmaakyltille piti rakentaa teline :) Tekijäihmiselle on varmasti kivempaa kun asioita alkaa suunnittelun sijasta tapahtumaan :)

sähkösuunnittelun aloitus ja aloituskokous

Eilen aloitettiin maatyöt ja hurjan tehokas kaivinkonekuskimme Jan-Erik saikin rakennusten paikat kuorittua alle päivässä. No eipä siinä kallion päällä paljon maanpintaa ollutkaan ja onneksi ei oltu tilattu kuorma-autoja odottelemaan pois vietävää maata, olisi tullut autoille turha reissu. Tältä se tontti näytti putsauksen jälkeen:

Kalliota siis riittää… Lisäksi päärakennuksen kohdalla kalliossa on kohouma ja toisessa kulmassa aikamoinen "kuoppa".

Eilen illalla raksaprojekti eteni ensimmäisellä sähkösuunnittelupalaverilla sähkösuunnittelijamme Ari Miettisen kanssa Hendell Oy:n toimistolla. Ari on tehnyt sähkösuunnittelun isäni taloon joitain vuosia sitten ja sain isältäni vahvat suositukset Arin suuntaan. Ja eipä tainnut isä olla väärässä ainakaan ensimmäisen tapaamisen perusteella. Ari vaikuttaa vahvalta ammattilaiselta ja juttu luisti erinomaisesti. Liikoihin yksityiskohtiin ei jumiuduttu ja Ari otti kantaa myös asioihin, jotka eivät ihan hänen kentälleen kuulukkaan. Toivotaan, että hyvä tuurimme mahtavien asiantuntijoiden löytämisessä jatkuu ja suunnitelma on niin hyvä kuin odotamme.

Muutama pohdittava asia jäi eilisestä palaverista. Päällimmäisenä oli taloautomaatio, joka meitä houkuttaa, mutta kun se budjetti… Ari nosti pöydälle yhden edullisen automaatiovaihtoehdon (hyvin riisutun, tai oikeastaan valaistuksenohjausjärjestelmän, johon voi liittää myös muita sähkölaitteita) nimeltään Houm ja sitä nyt sitten pohditaan lisää kun ensimmäinen suunnitelmaluonnos on valmis. Lisäksi huomasin, että samainen järjestelmä on yhdessä asuntomessutalossa, eli käymme sitä tutkailemassa ehdottomasti! Toinen pohdittava asia on valaistussuunnitelma. Olen itseasiassa tilannut veloituksettoman valaistussuunnittelun Hide-a-litelta, mutta vasta kun näemme sen valmiina niin osaan sanoa sen riittävyydestä. Yllättävää oli, että miehenikin oli taipuvainen valaistussuunnittelijan käyttämiseen! Näistä molemmista aiheista sitten uudemman kerran ihan omissa postauksissaan :)

Tänään päivä alkoi aloituskokouksella, jossa paikalla oli luonnollisesti meidän lisäksemme kunnan rakennusvalvonnasta Staffan Mickos, pääsuunnittelijamme arkkitehti Juha Aalto-Setälä sekä vastaava työnjohtajamme Petri Rantanen.

Kokous meni erinomaisesti, vaikkakin jouduimme hieman pettymään, sillä suunnitelmamme suoraan kallion päälle perustamisesta kariutuivat. Olimme toivoneet, että kunta olisi suostunut siihen, että ryömintätila olisi pieneltä osalta taloa vain 40cm korkuinen, mutta koska olivat tiukkana minimi 60cm korkeuden kanssa, olisimme joutuneet nostamaan talon korkoa +20cm… Jo entuudestaan erittäin korkeasta korosta johtuen tämä ei tuntunut meistä hyvältä suunnitelmalta. Lisäksi meitä varoiteltiin kallion resonoimisesta alueella, jossa tullaan tulevina vuosina louhimaan paljon. Jos taloon tulisi louhintojen takia vaurioita saattaisi vastuuasioissa tulla ongelmia, kalliolle perustaminen kun ei ole nykysuositusten mukaista. Harmin paikka. Kalliolle kun oltaisi haluttu perustaa a) säästösyistä sekä b) ympäristön säästösyistä, louhinta kun ei ole halpaa huvia ja samalla osa juuri siitä tonttimme viehätyksestä posautetaan pois. Budjetti siis taitaa sanoa poks jo tässä vaiheessa… No jos jotain positiivista pitää tilanteesta löytää, niin kyllähän sorapatjalta on helpompi ja nopeampi lähteä ylöspäin rakentamaan, varsinkin tällaisen omatoimirakentajan ;) Ehkä otetaan sitten seinien nousunopeudessa aikaa kiinni siinä missä maatöissä hävitään…

Nyt siis odotetaan vielä yhden louhintafirman tarjousta ja sitten toivottavasti päästäisi ensi viikolla louhimaan. Kunta käy vielä huomenna merkitsemässä talon kulmat ja koron tontille ja sitten oltaisi good to go.

nyt se alkaa

Tontilla oltiin ennen kukonlaulua ja nyt noin tuntia myöhemmin autokatoksen paikka on jo kuorittu maanpinnasta. 

Huima tunne, että melkein vuoden haaveilun ja suunnittelun jälkeen ollaan vihdoin tässä! Vatsanpohjaa kutkuttaa kun miettii tulevaa. Sekä hyvässä että pahassa siis ;)

Muuten projekti siis etenee nyt lähiaikoina niin, että huomenna on aloituskokous (rakennusluvan saamisesta unohdinkin tänne raportoida...) ja sitten toivottavasti tämän kuun sisällä saadaan louhinnatkin tehtyä, vielä odotellaan perustusten rakennesuunnitelmaa valmistuvaksi ennen kuin hommat voi siltä osin aloittaa.  Haaveena on, että "oikeat" raksailuhommat lähtisivät käyntiin elokuun alussa. 

Näin se homma käynnistyy!

Ps. Tämä postaus on kirjoitettu livenä tontilta Bloggerin sovelluksella, ei siis ole hajuakaan miltä näyttää näytöllä. 

rakas päiväkirja

Lauantain aloitimme Ikea-tourneella ja suunnittelimme illalla kodinhoito/vaatehuoneen sekä arkieteisen kaapistoja.

Sunnuntaina valitsimme maatyöntekijäksi paikallisen Erik Boxströmin, joka on tehnyt hyvää työtä muutamalle muullekin naapurille. Lisäksi päätimme valita sähkösuunnittelijaksemme Hendell Oy:n Ari Miettisen.

Maanantaina meistä tuli tontinomistajia. Lisäksi haastattelin useita louhintafirmoja sekä tapasimme erittäin potentiaalisen timpuriehdokkaan.

Tänään, tiistaina, olemme saaneet tiedon tulevasta vuokra-asunnosta ja mies aloitti puiden kaadon tontilla. Yhtään raajaa ei menetetty ;)

Loppuviikolla toivon vielä saavani päivitetyt dwg-kuvat välitettyä rakennesuunnittelijalle, LVI-suunnittelijalle sekä sähkösuunnittelijalle ja tarkastettua ovi- ja ikkunalistat HEVI Kivitalojen Laurin kanssa.

Sitten vietänkin viimeistä hoitovapaaviikonloppuani rentoutumalla ratsastusvaelluksella Virossa täällä.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille :)

touhuja tontilla

Kaikki oli suunniteltu. Lapset oli kuskattu mummilaan hoitoon koko viikonlopuksi, autoon oli pakattu tarvikkeita ja odotukset olivat korkealla. Lapsivapaata viikonloppua oli tarkoitus viettää mm tontin rajoja ja talon paikkaa merkaten. Olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Rauhallista aikaa tontilla ja vihdoin selkeämpää visiota siitä, miten se talo oikeasti tontille sijoittuu. Tietäisipä sitten paremmin mitkä kivet vaativat siirtoa ja mitkä puut tulevat saamaan kaatotuomion. Samalla ajattelimme viettää parisuhdeaikaa ehkä makkaraa grillaten ja ihan vaan tontilla fiilistellen. Ihan kahdestaan. 

No ei se tietenkään mennyt niin. Mies päätti sitten sairastua ensimmäisen kerran kahteen vuoteen… ja vietti sitten tämän ihanan parisuhdepäivän vuoteen omana. Huoh.

Mutta en antanut sen lannistaa itseäni ja painelin sitten tontille itsekseni. Aloitin vetämällä tontin rajoille Byggmaxin sponssaamat nauhat ja todettuani, että talon paikan mittaaminen on mahdotonta ilman kaveria, jatkoin siivoilemalla tontilta joskus aiemmin kaadettuja puita ja oksia isoihin kasoihin myöhempää poisvientiä/polttamista varten. 

Tauolla

Kivasti meni kolme tuntia reippaillessa. Ja harvoin sitä on suu yhtä maireassa hymyssä, kun ruumiillista työtä tekee. On se vain niin ihana paikka. Tunne on jo nyt kuin kotona olisi :)

Hassua muuten miten pieneltä tontti näytti heti kun on rajat merkattuna! Toivottavasti suurenee taas kun talo ja autokatos ovat paikoillaan ;)

Ja hei, pääsuunnittelijan pitäisi viedä rakennuslupapaperit kuntaan alkuviikosta, pitäkää peukkuja ettei mitään viivästyksiä enää tulisi...

status check

Olemme nyt sellaisessa vaiheessa, että tuntuu olevan tyyntä myrskyn edellä. Lähes kaikki asiat riippuvat nyt toisistaan ja luovat sellaista painetta ja kiireen tuntua vaikkei mitään todella suurta vielä olekaan tapahtunut. Mutta ajattelinpa kirjata tänne mitä meillä siis on nyt projektin suhteen tapahtunut ja mitä seuraavaksi tulee eteen.

Rakennuslupa jätetään toivottavasti ensi viikolla. Arkkitehtimme kävi tänään meillä käymässä ja kävimme läpi lupaa varten tarvittavia dokumetteja sekä tarkastelimme uusimmat muutokset piirustuksista. Muutama muutos tuli vielä kuviin mm ikkunoiden kokoon. Eli nyt hän tekee vielä ne muutokset ja kun saamme pihasuunnittelijaltamme Viher-Lindan Lindalta karkeat luonnokset pihasuunnitelmasta loppuviikosta, saadaan asemapiirustuskin kuntoon.

Lupaa varten pitää vielä tehdä myös energiaselvitys. Se on vaikeaa, sillä emme vieläkään ole osanneet päättää mikä lämmityscombo meidän olisi järkevintä laittaa. Onneksi energiaselvityksen tekijämme Vesitaito tarjoaa myös energiaoptimointi-palvelua, jossa he laskevat mikä lämmitysmuoto olisi meille järkevin ja kustannustehokkain. Hyvin pienellä lisäinvestoinnilla saamme heiltä siis suositukset ja elämä on meille taas hieman helpompaa. Kirjoittelen tästä tarkemmin myöhemmin. Mutta jokatapauksessa, energiaoptimointi pitäisi saada käyntiin tällä viikolla ja ensi viikon alussa olisi kiva jos olisi energiaselvitys valmiina.

Energiaselvitystä varten piti nyt sitten myös tietää, että tuleeko meille se paljonhaaveiltu lasiliukuovi siihen pitkälle ikkunaseinälle… Viime viikolla sain useamman lisätarjouksen (kiitos vaan erityisesti Timo H:lle hyvistä vinkeistä tässä liukuovea koskevan kirjoitukseni kommenteissa) ja yksi niistä vaikuttaa erittäin potentiaaliselta. Jopa niin potentiaaliselta, että tänään ahdistin miehen jälleen nurkkaan ja lopulta sain häneltä myöntymyksen asiaan :) Eli lasiliukuovi tulee!!! Mutta se ansaitsee varmaan myös oman kirjoituksensa kun on vahvistunut. Arkkitehti tosin sai tänään jo luvan piirtää sen lupakuviin :) Voin kertoa, että olen ollut tänään yhtä hymyä :)

Viime viikolla kävimme myös vihdoin ja viimein K-raudassa hypistelemässä väriliuskoja, sillä myös talon väri pitää ilmoittaa rakennusluvassa. Valinta oli yllättävän helppoa, sillä meillähän kunta määrittää aika tarkkaan minkävärisiä taloja meidän kortteliin saa rakentaa (asiasta olen kertonut tässä aiemmassa blogitekstissä). Onneksi kunnan viranomaiset vaikuttivat asian suhteen melko rennoilta ja kun naapurimmekin toivoisi vaaleampaa taloa, niin päädyimme esittämään rappauksen väriksi Tikkurilan kivitalovärikartan sävyä 4824. Se oli kaikista vaalein kellertävistä vaihtoehdoista. Sokkelin väriksi tulee tumma harmaa kuten myös peltikaton, ikkunoiden ulkokarmien, kattoturvatuotteiden, rännien ja syöksyputkien. Kuvassa on Tikkurilan sävy 4985 joka luonnossa on kyllä paljon tummempi. Tehosteväriksi valittiin tässä vaiheessa Tikkurilan Valtti 5077 Kanto (jonka väriä en tähän jostain syystä saanut, mutta linkistä löytyy). Sitä käytetään kuistin ja autokatoksen rimoituksessa. Sävy pitää tosin vielä tarkistaa, sitten kun aletaan oikeasti maalailemaan. Mutta yksi asia on siis lähes päätetty ;)

Lisäksi rakennuslupaa varten pitää vielä hoitaa naapurikuulemiset. Meillä uudisalueella on sen verran hyvä tilanne, että vain yksi naapuritonteistamme (tai siis kuulemisen piiriin kuuluvista tonteista) on myyty. Tai siis kaupat on viimeistelty. Näihin naapureihin törmäsin sattumalta tänään tontilla kurvaillessani ja jo varoitin tulevasta ;) Pääsin heille jo kuvia vilauttamaan ja eipä niissä huomautettavaa ollut. Meidän tonttiemme välissä kun on muutenkin 15m leveä puistokaistale. Mutta kun ihan lopulliset kuvat ovat valmiit, niin pitää käydä hakemassa heidän puumerkkinsä niihin.

Niin ja siitäpäs päästiinkin aasinsiltaa pitkin tonttikauppoihin. Varasin tänään ajan kunnalta kauppakirjojen allekirjoitukseen ja meistä tulee siis tontinomistajia 29.6. klo 8.30. Tonttikaupat pitää tehdä viimeistään 30.6. joten ei me niitä tiukoille jätetty ;) Kunhan vaan OP:n yhteyshenkilöni alkaisi vastata yhteydenottopyyntöihini. Olen jättänyt niitä hänelle vasta neljä kuluneen kuukauden aikana...

Samaan aikaan ollaan jatkettu nykyasunnon kauppaamista. Valitettavasti ei ole vielä natsannut ja siirrettiinkin nyt myyntivastuu välittäjälle. Viime viikolla julkaistiin siis uusi ilmoitus jota varten ammattilainen kävi kuvaamassa kotiamme. Täytyy myöntää, että ovathan ne kuvat aikalailla hienompia kuin minun räpsäisyni…

Toivottavasti tämä asia edistyisi, sillä muuten ei rakennusluvat mitään auta… Rakentaminen alkaa vasta kun asunto on myyty.

Samaan aikaan olen pyytänyt tarjouksia LVIS-suunnittelusta ja mm. terassin lasikatosta. Niin ja aloitin minä jo sähkösuunnitelmankin pohtimisen piirtelemällä pohjakuvaan pistorasioiden ja valaisimien paikkoja.

Heti kun lupakuvat ovat valmiit aloitan myös maatyöntekijöiden kilpailutuksen. Kovasti haluaisin myös alkaa etsiä timpuria, mutta eihän sitä voi kun ei ole aikataulua selvillä. Niin ja sitä ei ole, ennen kun asuntokauppoja on hierottu… Vuokra-asuntokin olisi kiikarissa ihan tontin kulmilta, mutta pelottaa että se menee ohi suun kun ei voida sen vuokraamiseen vielä sitoutua. No, kai tämä vyyhti tästä jossain vaiheessa purkautuu ;)

Tällaista siis täällä. Loppuviikosta suuntaan lasten kanssa äitini mökille nauttimaan elämästä. Instagramissa jaoinkin jo viime viikonlopun tunnelmia sieltä. Maanpäällinen paratiisi :)

tontilla

Kävimme vappupäivänä juniorin kanssa tontilla pyörimässä. Vanhempi lapsi oli sairaana ja mies jäi häntä kotiin kaitsemaan ja olipas ihanaa saada ihan rauhassa pyöriä tontilla!

Pieni mies tutki maastoa ja minä sain tutkailla tontin puita ja isojen kivien sijaintia. Kävimme pihasuunnittelijamme Lindan kanssa tontilla muutama viikko sitten ja jo silloin kovasti pohdimme puiden ja kivien kohtaloa. Tontilla on tosiaan iso määrä isoja sammaloituneita kiviä ja haluaisin ehdottomasti säilyttää niitä pihapiirissä niin paljon kuin mahdollista. Aitana tai röykkiönä. Ehkä joku kaunein voisi olla ihan veistoksellisesti vaikka keskellä pihaa valaistuna?

Tontin takaosa on tarkoitus säilyttää metsämäisenä ja kun metsä jatkuukin siitä rakentamattomana, niin minusta se sopii tontin luonteeseen. Valitettavasti isoimmat ja komeimmat kivet sijaitsevat tontin etuosassa, juuri siellä mihin talon kulma tulee. Kas näin:

No, toivotaan, että meille osuu taitava kaivinkonekuski joka osaa siirtää kivet mahdollisimman hyvässä kunnossa tontin takaosaan (ja olla murjomatta metsänpohjaa liikaa). Jonkinnäköistä aitaakin pohdimme tuohon ainoan naapurin rajalle (kuvassa vasemmalla). Mutta kerätäkö siihen luonnonkivi/louheaitaa vai laittaako joku rima-aita? Aitojen mallit (ainakin tielle päin) on kyllä aika tarkkaan määritelty rakentamistapaohjeessa, mutta ainakin Taasjärvi II -alueella olen nähnyt hyvin simppeleitä ja kauniita rima-aitoja. Luulisi, että samanmoisia saisi meidänkin alueelle tehdä.

Seuraavassa kuvasarjassa on tonttimme etuosaa tieltäpäin kuvattuna.

Ajoramppi sijoittuisi tuohon viimeiseen kuvaan, jossa on kaatunut mänty juurakkoineen

Tämän kohtalo on myös pohdinnassa. Äitini oli sitä mieltä, että kallio kannattaisi vain putsata ja jättää tuollalailla rouheaksi. Siihen sitten ehkä sellainen rima-aita joskus tai vaan havuistutuksia. Meillähän on alunperin pohdittu tuohon kallion keskelle myös kulkuaukkoa pääovellemme, mutta äiti ehdotti, että jos kallion jättäisi ehjäksi ja ainoa kulkutie olisi tuo ajoramppi. Itse en ole ihan varma ratkaisusta. Toisaalta houkuttaisi jättää kallio ehjäksi, mutta tuleeko mahdollisten kävellen paikalle saapuvien vieraiden matka pitkäksi jos pitää kiertää ajorampille? Pöh, autollahan meille tullaan ja ei tietysti puhuta kuin reilusta 5 metristä (?) lisäkävelyä. Onko teillä mielipidettä asiaan?

Noh, näiden "ongelmien" odotan ratkeavan kunhan saan mallailtua talon paikan tontille. Nyt se on sellaista mutu-meininkiä kun asioiden paikkoja pohtii. Että mä odotan valmista pihasuunnitelmaa!

hiljaa hyvää tulee... vai?

On se hurjaa, kun rakentaminen ei ole vielä alkanutkaan ja turnausuupumus meinää iskeä. Tuntuu, että selvitettävää asiaa on vain niin paljon ja se ei selvittämällä lopu. Miehenkin pitää lähes joka ilta pakottaa mut nukkumaan kun muuten vain tankkaisin rakennusblogeja ja -sivustoja.

Asiat eivät myöskään ole kummoisesti edistyneet ja se turhauttaa. Tai no, ollaanhan me käyty ensimmäisessä pankissa lainaneuvottelussa, nykyisen asunnon on käynyt arvioimassa kolme eri kiinteistövälittäjää ja olen ahkerasti kartoittanut arkkitehteja. Yritin myös täyttää Rakentaja.fi -palvelun KotiOptimi-ohjelmaa sekä Talopeliä, mutta jotenkin se tuntuu hurjan vaikealta vielä nyt kun suunnitelmat ovat näin levällään. Niin ja olen selannut lukemattoman määrän vanhoja sisustuslehtiä (Kiitos J <3 ) ja etsinyt niistä inspiraatiokuvia. Ja samoin olen tehnyt Pinterestin kanssa.

Tutustuin myös kahteen tulevaan naapuriperheeseen Uudenmaan Raksakimppa Facebook-ryhmän kautta. On muuten loistava ryhmä josta saa apuja ja neuvoja nopeasti lähes mihin tahansa kysymykseen, eli suosittelen lämpimästi kaikille rakentajille ja remontoijille! Hauska huomata miten samanlaisia ihmisiä uudelle asuinalueellemme on muuttamassa. Näillä molemmilla perheillä on lähes täsmälleen samanikäiset lapset kuin meillä ja vielä samassa järjestyksessä. Ei siis taida lapsilla olla pulaa leikkikavereista :) Hieman luo paineita, kun nämä kaksi perhettä ovat suunnitelmissaan jo hurjan paljon meitä edellä ja suunnittelevat aloittavansa rakennusurakan jo heti keväällä. Pitänee yrittää pitää jäitä hatussa ja olla hätäilemättä omien suunnitelmien kanssa, vaikka houkuttaisihan se ottaa synergiaetuja rakennuttamalla samaan aikaan muiden kanssa...

Painetta on myös nykyasunnon nopeampaan realisointiin kun alunperin oltiin ajateltu. Pankki toivoo asunnon olevan myyty kun rakentaminen alkaa ja helpottaisihan se budjetin tekoa myös.

Käytiin viime viikolla kahdesti katsomassa sitä meidän maaplänttiä ja kyllä se on ihana! Vai mitä olette mieltä?

Nämä kuvat on räpsitty vielä meidän vanhalla pokkarilla, mutta toivottavasti Joulupukki tuo minulle sen kaivatun järkkärin niin ehkä kuvalaatu tästä hieman paranee :) Kameran valinta-apuna olen käyttänyt tätä Raakakuva-blogin Samin kirjoitusta. Suosittelen :)

tontti on!

Mutta ei se mennyt ihan niinkuin Strömsössa...

Emme siis saaneet yhtään rankkaamistamme tonteista, mutta saimme unelmatonttini. Häh? Miten niin? Noh, jos muistatte aikaisemman postaukseni, jossa kerroin tarkemmin tonteista, niin ihan ensimmäisenä iskin silmäni tonttiin jonka totesimme kuitenkin turhan isoksi ja kalliiksi suhteessa muihin tontteihin. Mutta se tontti on nyt sitten kuitenkin meidän, tai meille varattuna siis.

Miten se nyt niin meni? Arvontatilaisuus oli meidän osaltamme täysi farssi. Paikalla oli porukkaa kuin pipoa ja heti ensimmäinen arpaonninen nappasi sen meidän ykkösrankatun tontin. Ja niin niitä nimiä vedettiin laatikosta, tontit menivät sivusuun ja meidän nimeämme ei vaan kuulunut. Jännitys ja toiveikkuus alkoi muuttua epätoivoksi ja jännittynyt hymy kyyneliksi silmissä, kun tontti toisensa perään oli mennyt. Sitten alkoi porukka vähenemään kun tontin jo saaneet ja ne, joiden kaikki rankkaamat tontit olivat menneet, lähtivät pois arvontatilaisuudesta. Yksi toisensa perään luovutti ja tontteja oli enää muutama jäljellä, niiden joukossa se minun ihan alkuperäinen unelmatonttini. Mieheni  sanoi, että hän ei paikalta poistu ennen kuin kuulee, että meidänkin hakemus laatikossa on. Lopulta olimme ihan viimeiset paikallaolevat ja kunnan viranomaisten silmistä näkyi jo sääli kun me vaan odotimme. Hakemuksia vedettiin laatikosta ja todettiin aina hakijoiden jo poistuneen. Ja sitten, ehkä kuudenneksi viimeisenä, meidän hakemuksemme löytyi. Ristiriitaisin tuntein menimme sitten varaamaan sen täydellisen tontin, mutta jouduimme varoittelemaan, ettemme tiedä pidämmekö sitä ts. onko meillä siihen varaa. Hinta kun tontilla oli melkein 30 000€ kalliimpi kuin kalleimmalla rankkaamallamme tontilla.

Hämmentyneenä poistuimme kunnantalolta ja loppuilta menikin sitten asiaa pyöritellessä. Onko meillä varaa? Mitä teemme melkein 500m2 isommalla tontilla? Mikä meidän budjetti nyt oikeasti voisi olla? Mistä säästämme sen 30 000€? Päätimme sitten laskeskella ja pohtia asiaa rauhassa. 500€ varausmaksun maksamisaikaa on kuitenkin reilu puoli kuukautta ja tontti itsessään pitää maksaa vasta kesäkuun lopussa.

Nyt kun arvontatilaisuudesta on mennyt neljä päivää on alkanut tuntua yhä enemmän siltä, että näin oli tarkoitettu. Että tämä tontti kuului meille ja meidän ei kuulunutkaan saada niitä rankkaamiamme tontteja. Tämä tontti on kuitenkin se, jonka kuvittelin kun aluetta ajattelin. Eilen sitten sanoin miehelle, että kyllä tämä on meidän tontti. Piste.

Eri asia sitten mitä mieltä pankki asiasta on ja se selviää loppuviikosta. Huomenna selviää osittain jo budjetin raamit kun ensimmäinen kiinteistövälittäjä käy arvioimassa nykyisen asuntomme. Toki meillä on jo ajatusta asunnon arvosta, mutta pankkia varmaan kiinnostaa ihan ajantasainen arvio hinnasta.

Asiat siis edistyvät hiljalleen. Kun tiedämme suunnilleen käytettävissä olevat rahavarannot täytynee aloittaa arkkitehdin metsästys. Hurjaa!

tontti

Tontin etsimisessä painaa monta asiaa ja niistä ykkösenä on ehdottomasti sijainti. Mutta sijaintikin on häilyväinen käsite. Aikaisemmin olin aivopessyt itseni ajattelemaan, että minun on asuttava samalla alueella jossa olen koko ikäni asunut ja että haluan lasteni kasvavan täällä. Koska alue on tyyristä ja tontit pieniä, olin automaattisesti ajatellut, että emme tarvitse isoa tonttia ja mitä siitä, jos naapuri on neljän metrin päässä.

Kun ensimmäisen kerran ajoimme katsomaan Taasjärven tontteja, minulla naksahti päässä ja tajusin, että haluankin lasteni kasvavan mielummin lähellä metsää, haluan isomman tontin ja ei yhtään haittaa, että kävelymatkan päässä on kaksi järveä. Ensimmäisen käynnin jälkeen näin silmäni ummistaessani kuvia kitukasvuisista männyistä, kalliosta ja uudesta asuinalueesta. Enää ei haitannut, että metro ei olisi 15 minuutin kävelymatkan päässä tai jättimäinen ostoskeskus naapurissa. Painoarvo oli muualla.

Mahdollinen tuleva tonttimme sijaitsee siis Etelä-Sipoossa Söderkullassa Taasjärven omakotialueella. Alueesta on jo rakennettu kaksi osaa edeltävinä vuosina ja nyt rakennettavaksi tulee kolmas alue. Neljäskin kuulemma rakennetaan tulevaisuudessa. Alueella on kaksi järveä Grundträsk-järvi ja Tasträsk-järvi, joista jälkimmäinen on meitä lähempänä. Taasjärvellä on ilmeisesti suosittu uimaranta ja Taasjärvi III-alueen läpi kulkee ulkoilutie johon talvisin tehdään hiihtoladut.

Alue on kallioista ja pääosin siellä kasvaa kitukasvuisia mäntyjä. Nyt haettavissa olevien tonttien koot vaihtelevat 1000-1700m2 välillä. Suurin osa tonteista on rinnetontteja ja tosiaan louhintatöitä taitaa olla edessä melkein kaikissa.

Tässä on kuvia alueesta

Kortteli 578 yläosa

Kortteli 576 noin tontin 3 kohdilta

Kortteli 576 tontti 5 alapuolelta kuvattuna

Mutta siis ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Arvontatilaisuus siis pidetään vasta puolentoista viikon päästä ja sitten tiedämme saammeko sen tontin jonka haluamme tai tonttia ylipäätään. Hakemuksia on tullut 37kpl ja tontteja on vain se 20... Noista kahdestakymmenestä me olemme rankanneet 8 jotka voisimme haluta. Julma tilanne siis se arvontatilaisuus, puolet jää ilman tonttia ja nekin jotka tontin saavat, saattavat jäädä murehtimaan kun ykkösvaihtoehto menee sivusuun.

Meidän ykkösvaihtoehtomme on tontti 1 korttelissa 576 ja kakkosvaihtoehto saman korttelin tontti 5. Alla (huonolaatuinen) kuva tonttikartasta. Loput tontit ovat sitten samasta korttelista ja kaksi korttelista 578.

Pitkään pohdimme preferoimmeko korttelin 576 vai 578, mutta lopulta korttelin 576 tasaisemmat tontit, vähäisempi rajanaapurimäärä ja ihana metsäalue tonttien takaosassa tekivät valinnan. Jos meillä olisi rajattomat varat käytettävissä, olisimme ehdottomasti valinneet tontin 2 korttelista 575. Se on ihana! Kortteli 574 jäi pois harkinnasta varjoisen takapihan ja liian isojen rinnetonttien takia ja 579 mahdollisen paalutuksen ja täyttömaatarpeen takia. Korttelit 579 ja 578 ovat muuten sellaisia, että niistä saattaa nähdä vilauksen Taasjärvestä, eli sen puoleen olisi tietysti houkuttanut päätyä sinnepäin.

Mutta sormet ja varpaat ristiin, että saamme tontin ensi viikolla ja vielä sen ykkösvaihtoehdon :)

ja siitä se alkoi

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13235251/?claim=rwthqh25cm3">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Kun vuonna 2006 remontoimme nykyistä kotiamme, 86m2 rivitalokolmiota, vannoimme, että meistä ei ikinä tule omakotitalonrakentajia. Niin koville se remontti tuntui silloin ottavan. Mutta aika kultaa muistot, eikö? Näin meillekin kai sitten kävi, sillä vähitellen päässä alkoi muhia ensin ajatus isommasta kodista ja sitten remontoitavasta isommasta kodista. Ehdoton edellytys oli, että sen pitäisi sijaita nykyisellä asuinalueellamme Itä-Helsingissä. No ei niitä sopivia yksilöitä niin vain löytynytkään, tai jos löytyi, niin hintalappu oli aikamoinen ja tontti miniatyyrikokoa. Jossain vaiheessa puheet alkoivat kääntyä rakentamisen suuntaan ja Oikotien hakuuni eksyi myös tonttihaku, mutta täyteen rakennetulle alueelle ei niitä tonttejakaan kovin helpolla ilmesty. No, eipä meillä mitään hätää asian kanssa ollut, sillä hyvin mahduimme nykyiseen kotiimme.

Kesällä kävin vierailulla ystäväni uudella tontilla Jollaksessa ja siinä jutellessamme rakennuskärpänen taisi taas puraista. Kuin tilauksesta toinen ystäväni mainitsi Sipoossa myyntiin tulevista tonteista. Kotiin päästyäni kiirehdin Sipoon kunnan sivuille ja sieltähän ne löytyivät; Taasjärvi III-alueen 20 tonttiarvontaan tulevaa tonttia. Sipoo oli aikaisemmin tuntunut aika kaukaiselta, mutta kun Helsinki on laajentunut Landbohon päin, bussi kulkee Söderkullaan vierestämme kahdesti tunnissa ja metrokin laajenee sinnepäin tulevina vuosina, niin niin sitä ajatukset muuttuu. Ja ei muuten yhtään haittaa, että sieltä saa hyvänkokoisia tontteja hurjan paljon edullisemmin.

Mutta siis nyt ollaan siinä vaiheessa, että tonttiarvonta pidetään 13.11. Olemme käyneet useamman kerran ihailemassa mahdollisia tulevia kotimaisemiamme ja haaveilemassa. Arkkitehdinkin luona kävimme juttelemassa ja hakemassa vahvistusta tonttivalintoihimme ja vaikka olemmekin ihan keltanokkia aiheen parissa, niin ihan oikeita asioita olimme valinnassa ottaneet huomioon. Mahdollisista tonteista taidan kirjoittaa ihan oman kirjoituksen :)

Tervetuloa mukaan haaveilemaan, elämään ja rakentamaan kanssamme!