lauantai 9. toukokuuta 2015

tontilla

Kävimme vappupäivänä juniorin kanssa tontilla pyörimässä. Vanhempi lapsi oli sairaana ja mies jäi häntä kotiin kaitsemaan ja olipas ihanaa saada ihan rauhassa pyöriä tontilla!

Pieni mies tutki maastoa ja minä sain tutkailla tontin puita ja isojen kivien sijaintia. Kävimme pihasuunnittelijamme Lindan kanssa tontilla muutama viikko sitten ja jo silloin kovasti pohdimme puiden ja kivien kohtaloa. Tontilla on tosiaan iso määrä isoja sammaloituneita kiviä ja haluaisin ehdottomasti säilyttää niitä pihapiirissä niin paljon kuin mahdollista. Aitana tai röykkiönä. Ehkä joku kaunein voisi olla ihan veistoksellisesti vaikka keskellä pihaa valaistuna?


Tontin takaosa on tarkoitus säilyttää metsämäisenä ja kun metsä jatkuukin siitä rakentamattomana, niin minusta se sopii tontin luonteeseen. Valitettavasti isoimmat ja komeimmat kivet sijaitsevat tontin etuosassa, juuri siellä mihin talon kulma tulee. Kas näin:




No, toivotaan, että meille osuu taitava kaivinkonekuski joka osaa siirtää kivet mahdollisimman hyvässä kunnossa tontin takaosaan (ja olla murjomatta metsänpohjaa liikaa). Jonkinnäköistä aitaakin pohdimme tuohon ainoan naapurin rajalle (kuvassa vasemmalla). Mutta kerätäkö siihen luonnonkivi/louheaitaa vai laittaako joku rima-aita? Aitojen mallit (ainakin tielle päin) on kyllä aika tarkkaan määritelty rakentamistapaohjeessa, mutta ainakin Taasjärvi II -alueella olen nähnyt hyvin simppeleitä ja kauniita rima-aitoja. Luulisi, että samanmoisia saisi meidänkin alueelle tehdä.

Seuraavassa kuvasarjassa on tonttimme etuosaa tieltäpäin kuvattuna.

Ajoramppi sijoittuisi tuohon viimeiseen kuvaan, jossa on kaatunut mänty juurakkoineen
Tämän kohtalo on myös pohdinnassa. Äitini oli sitä mieltä, että kallio kannattaisi vain putsata ja jättää tuollalailla rouheaksi. Siihen sitten ehkä sellainen rima-aita joskus tai vaan havuistutuksia. Meillähän on alunperin pohdittu tuohon kallion keskelle myös kulkuaukkoa pääovellemme, mutta äiti ehdotti, että jos kallion jättäisi ehjäksi ja ainoa kulkutie olisi tuo ajoramppi. Itse en ole ihan varma ratkaisusta. Toisaalta houkuttaisi jättää kallio ehjäksi, mutta tuleeko mahdollisten kävellen paikalle saapuvien vieraiden matka pitkäksi jos pitää kiertää ajorampille? Pöh, autollahan meille tullaan ja ei tietysti puhuta kuin reilusta 5 metristä (?) lisäkävelyä. Onko teillä mielipidettä asiaan?

Noh, näiden "ongelmien" odotan ratkeavan kunhan saan mallailtua talon paikan tontille. Nyt se on sellaista mutu-meininkiä kun asioiden paikkoja pohtii. Että mä odotan valmista pihasuunnitelmaa!

13 kommenttia:

  1. Minä jättäisin kallion ehjäksi ja tekisin vain yhden kulun ajorampin kautta. Se ei paljon kävelevien vieraiden matkaa pidennä ja kuten sanoitkin, suurin osa vieraista luultavasti tulee kyllä autoilla ja ajaa pihaan joka tapauksessa. Lisäksi on vähemmän lumitöitä :)

    Meillä oli myös tontilla hirvittävästi kiviä (tosin niitä nousi siis kaivaessa) ja osa haluttaisiin säilyttää pengerryksiä varten. Kaivaessa nousi myös yksi järjettömän iso kivi, jonka ehkä voisi myös pihalle jättää maamerkiksi. Vielä jännitän, miten tuo onnistuu, sillä tontin lopulliset muotoilut on vielä tekemättä...

    Komea tontti teillä! Ilmeisesti on ihan asemakaava-alueella, vaikka vielä ympäristö noin rakentamatonta onkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Enpä ollut miettinyt koko lumityöasiaa. Kyllä omakin mielipide on ehkä siirtymässä enemmän siihen kallion ehjäksi jättämiseen, mutta jätän päätöksen varmaan siihen kun saamme talon paikan merkittyä ja näön konkreettisemmin mihin kohtaan se aukko tulisi. Miehen saa varmaan suostuteltua pelkästään sillä, että mainitsee säästöt louhinnassa ja nuo lumityöt ;)

      Kivien säilyttäminen olisi tosiaan hauskaa, mutta lopullinen paikka pitää tietää aika aikaisessa vaiheessa. Myöhemmin siirtely on aika haastavaa :D

      Alue on ihan asemakaavaan kuuluvaa, mutta uusalue, eli rakennustyöt alkavat useimmilla tonteilla vasta tulevien vuosien sisällä. Oma tontti on siitä ihana, että meillä on vain yksi rajanaapuri. Seuraavaan samalla puolella olevaan naapuriin on 15m leveä metsäkaistale väliä ja tontin takaosassa sijaitsee metsä jota ei tulla missään vaiheessa rakentamaan. Mutta kyllä tuo alue tulee vahvasti muuttumaan kun taloja alkaa nousemaan. Onneksi tuo metsäkaistale kuitenkin jää koskemattomaksi.

      Poista
    2. Meilläkin on naapuri välittömästi rajan takana vain yhdellä puolella, toisella sivulla tontti rajoittuu pyörätiehen ja takarajastaan metsään. Tonttinne maapohja näyttää kyllä hiukan samalta kuin meilläkin näytti, joten voipi olla, että tuolta tulee vielä nousemaan kivi jos toinenkin, kunhan kaivuri pääsee vauhtiin ;)

      Poista
  2. Vautsi! Aivan ihania kiviä! Hyvä kun säilytätte ne. Meillä ainakin lapset rakastaa isoille kiville kiipeämistä ja hyppimistä. Kannattee niitä sijoitellessa katsoa ettei jää pahoja "loukkoja".

    Minustakin on ihana käydä tontilla rauhassa käppäilemässä ja haaveilemassa. Nyt ollaan jo lasten kanssa aloitettu pihahommat. Niistä olen kirjoittanut puutarhablogin puolelle...

    Hyvää Äitienpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! Lapset tosiaan rakastaa kiipeilyä ja varmaan muutamat vahingotkin saadaan noiden kanssa kokea. Mutta eipä sitä liian varovaiseksi voi ruveta. Tosin en tiedä vaatiiko kunta jotain suoja-aitoja jos kivet ovat liian korkeita? Tällaisistakin olen kuullut... Ainakin kiviaidan korkeus kai on rajoitettu jos on leveää sorttia? Noh, selviää aikanaan. Hyvä pointti noi loukot. Pitää varmaan olla maatyöpäivänä neuvomassa kuskia sijoittelussa.

      Voi sun puutarhablogi. Pitääkin laittaa se heti seurantalistalle. Jotenkin kummasti kiinnostaa noi pihajutut näin keväällä ;)

      Ihanaa äitienpäivää myös sinne :)

      Poista
  3. Minä myös tekisin vain yhden kulun, jotenkin se on minusta selkeämpi. Täällä Oulussa olemme paljon kierrelleet uusia asuinalueita, ja minusta suurimmassa osassa taloista toteutetaan kulku yhden ajorampin kautta.

    Mutta aivan mahtavia kiviä, olisipa meilläkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kun olen asiaa itsekin pohtinut, niin kyllä se kai on nykyaikaisempaa toteuttaa se kulku vain yhtä kautta.

      Kivet on hienoja, täytyy toivoa, että osataan hyödyntää niitä kivasti :)

      Poista
  4. Teillä on kyllä ihan mielettömän upea tontti! Meidän edellinen asunto on pienen metsäkaistaleen vieressä ja takapihalta löytyi pari oikein suurta kiveä. Ne oli lasten ehdottomia lemppareita!
    Yhtä isoja ei saada millään tulevan kodin pihalle, mutta jonkinlainen luonnonkivikokoelma olis tarkoitus kuitenkin väsätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mä olen kanssa jo ennen tätä tonttia viehtynyt luonnonkiviin, joten on onni että niitä löytyy omasta takaa ja ei tarvitse lähteä jostain roudaamaan. Ja silloin kun niitä tuodaan niin kokokin automaattisesti pienenee.

      Poista
  5. Onpa ihana tontti! Pihasta tulee varmasti upea. Ja kiviä paljon säilöön vain, ovat korvaamattomia lastenvahteja/-viihdyttäjiä ;) Äitini painotti meille, ettei isosta pihasta saa tehdä liian sliipattua, jotta se jättää tarpeeksi tilaa mielikuvitusleikeille lapsille. Ja muistaahan sen itsekin, miten pienenä oli kiva seikkailla moniulotteisemmissa maisemissa :) Ja kyllä ne vieraat sen 5 lisämetriä jaksavat, kun on mitä tulla ihastelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen kyllä ihan rakastunut tuohon tonttiin! Äitisi on ihan oikeassa. Kun kerran metsän viereen muutetaan niin ei viedä metsän luonnetta pois. Ja eipä tarvitse väsäillä hiekkalaatikkoja ja kiipeilytelineitä kun on tuota tutkimusmaastoa ihan luonnollisesti.

      Kyllä näyttää yleinen mielipide olla rampin kautta kulun puolesta. Eiköhän se niin tehdä, kyllä ne äidit tietää ;)

      Poista
  6. Ilman muuta säästätte kiviä niin paljoin kuin suinkin. Saahan niitä ostaa, jollei tontilla ole, mutta oletko kysellyt mitä ne maksavat; ovat muuten hinnoissaan.
    Se kallio antaa pihalle ja tontille luonnetta. Mua aina surettaa kun näen, miten kalliot vaan louhitaan veks pois. Niitähän ei voi mistään uutena ostaa (ja niitten valmistuskin on ns. lopetettu). Nurtsin saa perustettua melkein mihin vaan, mutta kallio joko on tai sitten ei. Sen kokonaan kasvustosta putsaamistakin miettisin tovin.

    Tavallaan tulee monkertainen säästö. Ei louhintaa, poiskuljetusta, maanvaihtoja, kasvualustan ostamista, kasveja, lannoittamista ja kastelusta huolehtimista.
    Ihan talon viereen vois sitten laittaa jotain istutettua, mutta muutoin alkuperäisen oloinen hoituu omalla painollaan ja sulautuu ympäröivään maastoonkin.
    Mä olen hiukka kade tollasesta kalliosta. Mulla on monen metrin korkeuserot omalla tontilla, mutta ei kalliota, vaan todella paksu hiekka/moreenikerros.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Meillä on naapureissa, pienemmiltä tonteilta, jouduttu louhimaan kalliot melkein kokonaan pois ja minusta se on suuri sääli. Itse en nyt ole varma miten tuo meidän paalujen varaan rossipohjaisena toteutettava perustus oikein tapahtuu, mutta ainakin vastaava väläytteli mahdollisuutta että ei tarvitsisi talon kohdalta louhia kuin kanaalit. Autokatoksen kohdalle tulee maanvarainen laatta ja siihen toki pitää sitten louhia.

      Mutta onneksi ei olla muutenkaan nurtsi-ihmisiä. Ja kun olen seurannut äitini taistelua nurtsista metsätontilla, niin ei yhtään harmita ettei sitä meille tule. Mutta hyötypuutarhaa tulee, sekin tosin istutuslaatikkoihin.

      Jotenkin arvaan kuitenkin, että saadaan upotettua tuohon pihaan penni jos toinenkin...

      Poista

On mukava kuulla sinusta