Toinen syy alavireiseen tunnelmaan tulee kotoa. Perheen pieni mies on sairastanut ensimmäistä korvatulehdusta. Se on tarkoittanut lahkeessa roikkumista ja epätavallisen tyytymätöntä lasta. Itse taasen näissä tilanteissa puntaroin lääkitsemisen suhteen. Nyt on sitten kaikenlaista droppia käytössä ja toive, että korvatulehdus jää yksittäiseksi tapaukseksi.
Lisäksi 15,5 vuoden kunnioitettavaan ikään ehtineen Jack Russell-koiramme kunto on alkanut entisestään heikentymään. Perjantaina hän oli niin alavireinen, että kyyneliä jo vieritettiin ja hänen elämänlaatuaan pohdittiin ahkerasti. Itselle on aina ollut selvää, että koska eläimille on suotu mahdollisuus päästä tuskistaan, tulisi se tarpeen niin vaatiessa käyttää. Kummallisesti sitä kuitenkin näin lähellä ollessaan yrittää keksiä syitä pitkittää päätöstä ja etsii niitä hyviä hetkiä eläimen päivästä. Isoja ja raskaita päätöksiä on siis edessä. Jos ei nyt heti, niin luultavasti aika pian. Koiramme vilahtaa tässä tekstissäni olevassa kuvassa.
Pieniä asioitahan nämä silti ovat. Eräs kaverini on joutunut elämään erittäin raskaita hetkiä vastasyntyneen tyttärensä terveyteen liittyen. Ajatukset ovat myös tämän perheen luona.
Mutta nytpä tämä blokikirjoitus eksyi täysin blogin aihepiiristä. Jottei ihan ranttaliksi pistettäisi, niin mainittakoon, että kävin eilen kahdessa Planiatalon taloesittelyssä. Ensimmäinen talo oli kolmeen kerrokseen rakennettu rinnetalo Helsingin Jollaksessa. Tosi kaunis talo, jossa käynnistä käteen jäi muhimaan ajatus Ikean kiintokalusteista. Lisäksi vaihdoin useamman sanan Planiatalon sympaattisen edustajapariskunnan kanssa. Hyvä fiilis jäi firmasta ja kyllähän elementtitalon nousunopeus on hurjaa! Molemmat esittelytalot olivat nousseet vesikattovalmiuteen muutamassa viikossa (maatöistä muuttovalmiiksi noin 8-10 kuukaudessa). Kuulemma normaali elementtien nousunopeus on yhdestä kolmeen viikkoon.
Toinen esittelytalo sijaitsi Vantaan Petikossa. Tämä talo kiinnosti erityisesti pohjaratkaisujen osalta, sillä se oli rakennettu yhteen tasoon ja asuinneliöitä oli suunnilleen saman verran kun meille ollaan ajateltu. Talo oli kiintokalusteita ja pintamateriaaleja vaille valmis. Täällä jäin suustani kiinni Tom Allenin myyntiedustajan kanssa ja pitkään juttelimme maalämpöpumpuista. Talon lämmitystekniset ominaisuudet (tai tekniset yleensäkin) ovat minulle aikamoista hepreaa. Toki en ole voinut välttyä joltain tiedolta asiaan liittyen, mutta kaikki asiat mihin liittyy paljon numeroiden vertailua, on minulle hurjaa pakkopullaa (heh, olen varmaan tosi hyvä budjetoinnissa ;) ). Olenkin hiljaa itsekseni pohdiskellut, että delegoin tämän asian miehelleni. Mutta saapa nähdä osaanko tässäkään asiassa täysin ohjaksia hänelle luovuttaa… Mutta siis Tom Allenin edustajalla ainakin oli kovat myyntipuheet ja lupasi olla minuun yhteydessä muutaman viikon päästä, kun suunnittelumme on hieman pidemmällä.
Lisäksi juttelin taloesittelyssä pitkään talon isännän kanssa. Oli mukava kuulla kokemuksia Planiatalosta ja rakentamisesta yleensä. Lisäksi sain häneltä yhteystiedot heidän sisätyöt toteuttaneeseen firmaan Rakennus Otsoon, jota suositteli lämpimästi. Parasta antia saa kyllä ehdottomasti tässä rakennuttamisen opettelussa kanssarakentajilta. Voisin loputtomiin jutella mistä tahansa rakentamiseen liittyen. Ja on jotenkin mieltäylentävää, kun huomaa vähitellen jo jotain ymmärtävänsäkin, ja että aiheeseen liittyvä ammattisanastokin alkaa olla tuttua.
Nyt siis innolla odottelemme torstain arkkitehtitapaamista. Katsotaan josko tulen sitten tänne heti sen jälkeen raportoimaan :) Ja jottei tämä pelkäksi tekstiksi jäisi, niin tässä yksi kaunis julkisivukuva, jonka nappasin Pinterestista.
