Vinkki! Arkieteinen

Edellisessä kirjoituksessani julistin juhlallisesti, että aloitan Vinkki! -kirjoitus-sarjan, jossa esittelen talomme toimivia ja ei niin toimivia ratkaisuja. Tarkoitus on välillä esitellä kokonaisuuksia ja välillä ihan vain yksittäisiä pikkujuttuja, jotka joko toimivat (eli voin suositella muillekin) tai jotka ovat helvetistä (eli kehoitan pysymään niistä kaukana).

Näin sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa haukkaan kuitenkin jo aika ison palan ja esittelen teille arkieteisemme. Ja teenpä tähän heti alkuun sellaisen paljastus-spoilerin, että kerron meidän arkieteisen olevan maailman paras ja toimivin ratkaisu ikinä!

Mutta miksi? No minäpä kerron mitä siinä on niin mahtavaa:

1. Helppo saavutettavuus

Meidän arkieteisen ovi on se ovi, johon on logistisesti helpoin tulla ulkoa. Tämä on arkielämässä mahtava juttu, mutta toki kun vieraat haluaisi ohjata pääovelle, niin se on myös kirous. No, meille ja meidän arkeen tämä talo on suunniteltu, eli sijainti on sen kannalta mahtava. Ei tarvitse kiertää talon taakse tai sivulle. Arkieteiseen tulee se laiskinkin.

Arkieteisen ovi on tässä heti edessä. Pääovi jää kulman taakse oikealle.

Arkieteisen ovi iltavalaistuksessa.

2. Kuramatto

Luit oikein. Kuramatto, ei kurasyöppö. Meidän kuramattomme (Rovamatolta hankittu) vaan on upotettu valuun tehtyyn syvennykseen johon on sijoitettu ihan tuiki tavallinen viemäri. Nerokkainta tässä ratkaisussa on se, että matto peittää melkein 2 neliötä oven edestä ja sen vierestä. Taloa suunnitellessani pohdiskelin, että mihin kohtaan kurasyöppö pitäisi laittaa. Laittaako se oven eteen, jolloin sisään tullessa kurat oikeasti menevät sinne? Vai laittaako se oven viereen, jolloin sen päälle voi jättää märät kengät kuivumaan ilman, että ne tukkivat kulkutietä? Onneksi menin sitten tilaamaan muutaman tunnin sisustuskonsultoinnin Sisustus Soffan ihanalta Susannalta ja hän asiaa pähkiessäni ehdotti tätä kuramattoratkaisua. Matto on siis samalla tasolla kuin lattia ja siihen ei kompastele. Iso ala mahdollistaa sen, että lapset lähes aina onnistuvat riisumaan hiekkaiset kenkänsä maton päällä pois ja hiekanjyvät ropisevat iloisesti maton rakosiin. Siivouspäivänä sitten vaan nostan maton reunaa ja imuroin hiekat pois. Yksi kuramaton ylivoimainen plussa on sen hinta. Kun perus kurasyöppö maksaa jotain 400e + niin maton hinta oli muistaakseni jotain 150 euron luokkaa. Siihen toki päälle perusviemäri, mutta se ei montaa kymppiä maksa. Voisi siis sanoa, että isompi syöppö alle puoleen hintaan :) Jos jotain pitää harmitella, niin maton olisi voinut laittaa vieläkin isommalle alalle.

Tältä maton alla näyttää ennen imurointia. Viemäriin olen laittanut ihan tavallisen roskien kerääjän, että isoimmat kivet jäävät talteen.

3. Pesunurkka

Pesunurkka on heti oven vieressä ja sen on erotettu vieressä olevista kaapeista laatoitetulla 1,2m korkealla seinämällä. Pesunurkassa on seinällä pieni käsienpesuallas (jota kukaan ei kyllä käytä kuin hanskojen huuhteluun…) ja lattialla se äsken hehkuttamani kuramatto. Kuramaton alla oleva viemäri on sijoitettu pesunurkkaan, eli jos lapset tulevat rapaisina kuravaatteissa sisälle, niin ei kun nurkkaan seisomaan ja suihkutus. Ei tarvi roiskeita pelätä laatoitetussa ja vesieristetyssä nurkassa.

4. Rättipatteri

Ja ei mikä tahansa rättipatteri, vaan orsimainen sellainen Fiskebäckiltä. Kiitän jälleen rakennusjumalia, että löysin tämän idean Zico's home -blogista. Olin jo katsellut niitä ihan perinteisiä Rej Designin tikapuupattereita, mutta kun näin tämän niin olin myyty. Kuinka kätevää, että sakarat saa erilleen kun lasten talvihanskat ovat märät tai kuravaatteita on kahdet! Älkää kertoko meidän energiasuunnittelijalle, mutta tämä rättipatteri on sähkökäyttöinen. Toisaalta se laitetaan päälle vain tarvittaessa ;)

5. Tila

Avaruus. Se, että kun meitä tulee ovesta sisään neljä samaan aikaan, niin kehenkään ei tarvitse törmäillä. Arkkitehtimme oli vaikea ymmärtää, että halusimme huoneesta niin ison (noin 10m2), mutta olipa hyvä, että pidimme päämme. Lapsille on heti oven vieressä isot naulakot joihin voi mättää vaatteet ties minkäkokoisiin kasoihin, henkareihin ne eivät kuitenkaan päätyisi.

6. Säilytystila

Arkieteisestä löytyy yhteensä 4,25 kaappimetriä. All from Ikea. Ja ensimmäistä kertaa olen sellaisessa tilanteessa, että minulla on tyhjiä kaappeja! Jos nyt jotain pitää inistä, niin ehkä olisin halunnut enemmän perinteisiä hyllyjä. Nyt nimittäin esimerkiksi kansioille ei oikein löydy hyvää paikkaa, ellei varastoon niitä vie.

Vetolaatikoihin uppoaa tuhoton määrä hanskoja ja pipoja

7. Valoisuus

Tässäkin tilassa on Vectan stretch-sisäkatto ja kattomiehemme Juuson ehdotuksesta muutimme sen valokatoksi. Valo siis kuultaa stretchin läpi antaen mitä ihanimman valon. Jos aamulla ei muuten ole hereillä, niin valokatto viimeistään herättää ;)

8. Liukuovi

Arkieteisen saa suljettua seinän sisään liukuvalla liukuovella. Eli jos vieraita tulee ja arkieteisessä on kaaos, niin eikun ovi kiinni ja sotkut piiloon!

Liukuovi on arkisin pääosin auki ja siksi se on kiva saada piiloon seinän sisälle. Kaikki sisäovet tulivat meille Haapsalu Uksetehtaalta.

Tämäkään tila ei ole vielä valmis. Vielä puuttuu ikkunan edestä lipasto, jonka laatikoihin saisi kaikki ne pikkuromut, joille ei paikkaa tunnu löytyvän. Lipaston päälle saisi rojauttaa postit, avaimet ja kännykät. Nyt ne nimittäin helposti päätyvät keittiön saarekkeen päälle. Lipaston viereen pitäisi noiden Ikean Lack-kuutioiden sijaan saada oikea penkki, jonka alla olisi vetolaatikot lasten kengille. Mutta nämä kalustehankinnat odottavat inspiraatiota sekä budjetin tasoittumista. Niiden jälkeen tila on mielestäni täydellinen. Vinkkinä siis kaikille, että jos

toimiiko talomme oikeasti?

Olemme nyt asuneet talossamme kohta neljä kuukautta. Talo tuntuu ihan kodilta ja arki alkaa löytää uomiinsa. Neljä kuukautta on tavallaan pitkä ja tavallaan lyhyt aika. Mutta ehkä se on tarpeeksi pitkä? jotta osaa jo kertoa, olisiko joku talossa pitänyt tehdä toisin? Mitkä ovat ne onnistuneet ratkaisut ja missä meni metsään. Mihin kannatti laittaa euroja ja missä ne menivät kankkulan kaivoon.

Muutama lukijani onkin jo joko vienosti vihjaillen tai kärkkäästi ilmoittaen pyytänyt, että josko voisin jakaa ajatuksiani siitä miten talomme toimii. Joo, olin minä ajatellut sen tehdä, mutta laiskuuttani (?) en vain ole saanut aikaiseksi. Mutta sitten selailin yhtenä sunnuntai-aamuna blogin statistiikkaa ja aloin ihmetellä, että miksi ihmeessä blogiini ollaan eksytty niin monta kertaa Hevostalli.net -keskustelufoorumilta? Linkin takaa löytyi lyttäyskeskustelu, jossa oli aiheena meidän talo ja siinä tehnyt ratkaisut. Huvittuneena lueskelin ihmisten mielipidettä kodistamme. Kuinka epäkäytännöllinen se on. Kuinka rumat ovat valitsemamme sävyt. Kuinka järkyttävän tyhmää on haluta sauna, johon ei ole kulkua sisältä. Tiedänhän minä, että pohjaratkaisumme (tai toiveemme sen suhteen) herätti täällä blogissakin jossain määrin ihmetystä silloin kun sen julkaisin, mutta että ihan ihka oma topikki meidän talosta :D

Herkempi saattaisi ottaa itseensä, mutta minua tosissaan vain nauratti. Ehkä siksi, että ne ratkaisut, joita ketjussa eniten haukuttiin, ovat niitä joista eniten olemme pitäneet ja jotka ovat toimineet meidän arjessamme parhaiten. Ehkä minua ei niin paljon harmittanut senkään takia, että kirjoittajista paistoi läpi se, etteivät he ikinä ole joutuneet/saaneet suunnitella taloa alusta loppuun. Se nimittäin ei ole niin yksinkertainen prosessi. Ei riitä, että päätät monta huonetta haluat, vaan pitää osaa sijoitella ne toistensa viereen niin, että kaikki toiminnallisuudet täyttyvät. Ei riitä, että päätät haluavasi aurinkoisen olohuoneen isoilla ikkunoilla, vaan pitää ottaa huomioon tontin ominaisuudet ja ne ihanat rakennusmääräykset. Ei riitä, että julistat haluavasi sitä ja tätä vaan pitää olla eurot, joilla ne maksat. Ja jokainen neliö maksaa. Paljon. Tällä ei tietenkään meille ollut mitään merkitystä, sillä olemmehan selkeästi "miljonäärejä" niinkuin joku tuossa ketjussa epäili. Onhan pihassa hieno Skoda ;)

Mutta kyllä kirjoitukset minussa jonkun reaktion saivat. Ne saivat minut miettimään oikeasti meidän talon ominaisuuksia ja ratkaisuja sekä sitä, että mikä meillä toimii ja mikä ei. Ja muistin siinä samalla, kuinka tärkeää minun oli talon suunnitteluvaiheessa lukea sellaisia kokemuksia rakennusblogeista. Joku voisi sanoa, että olen siis velkaa rakennusjumalille ja nyt pitää maksaa velat takaisin jakamalla kokemuksia niille tuleville (raukoille…) rakentajille, jotka ovat vasta aloittamassa tätä pitkää ja vaikeaa taivalta.

Juhlallisesti siis julistan, että aloitan Vinkki! -kirjoitus-sarjan, jossa esittelen meidän kodin hyviä ja huonoja puolia. Pieniä ja isoja. Ja toivon, että ne tuottavat iloa muille. Vahingoniloa tai plagioimisen tarvetta. Ihan miten vaan. Mutta tuleepahan esiteltyä samalla meidän nurkkia. Valmista täällä ei ole, mutta onkohan ikinä? Lupaan itselleni myös, että en ota stressiä, vaikka en jaksaisi kaivaa järjestelmäkameraa kaapista vaan jatkaisin näpsyjä iPhonella. Tuskin ne kuvat kuitenkaan ovat tämän blogin herkku ennenkään olleet :)

Stay tuned.

Tältä meidän kotimme näyttää tällä hetkellä ulkopuolelta