tällä viikolla olen...

…soittanut arkkitehtiehdokkaalle ja tehnyt tarjouspyynnön. Ja sen jälkeen kärsimättömänä odotellut sitä tarjousta... Opiskellut, opiskellut ja opiskellut rakennuttamiseen liittyviä asioita. Tavannut ihania tulevia naapureita lounaspöydän ja glögin merkeissä. Kilpailuttanut jälleen yhden pankin. Sopinut treffit katsomaan yhtä valmista Siklataloa. Ja jutellut lasten mahdollisen tulevan päiväkodin johtajan kanssa.

Totesin miehelle eilen, että tunnen huonoa omaatuntoa, kun en ole edistänyt taloasioita mitenkään. Hän huomautti, että ei pidä paikkaansa ja kun aloin listaamaan asioita, niin kai minä sentään jotain olen tehnyt. Ja kun ottaa huomioon Joulun mukanaantuomat lisähommat, niin kaipa pitää sallia itselleen tällaisia hieman "saamattomampia" viikkoja.

Olen minä tehnyt myös paljon ajatustyötä. Olen yrittänyt hahmottaa, miten meidän pitää edetä sitten kun saamme piirrätettyä talon kuvat. Ihan kiireen tuntu tuli, kun tajusin pyörien oikeasti alkavan pyörimään. Lyhyessä ajassa pitää kilpailuttaa talovalmistajia, etsiä vastaavaa mestaria, selvittää hintoja/kilpailuttaa maatyöntekijöitä, urakoitsijoita tai timpureita, pohtia kiintokalusteita, etsiä pihasuunnittelijaa… Kaikella tuntuu olevan kiire, sillä emme vieläkään tiedä otammeko talon muuttovalmiina, levyvalmiina tai kenties "säältä suojaan" toimituksena ja hoidammeko rakentamisen siitä eteenpäin osaurakoina tai verokortilla palkatuilla "omilla" timpureilla. Joudumme siis pyytämään monenlaisia tarjouksia ja jotta ne olisivat "vertailukelpoisia" pitää hintatiedot olla tiedossa tarkasti.

Kiireen tuntua tuo myös alussa väljäksi mieltämäni aikataulu. Ajatuksenahan on, että rakennusluvat haettaisi tulevana keväänä ja maatyöt alkaisivat kun oma asuntomme on myyty (laitetaan myyntiin keväällä, ehkä toukokuussa). Mutta kun ei asunnon myyntiaikaa voi ennakoida. Lisäksi kevät ja kesä on maatyötekijöiden kiireisintä aikaa, eli tuskin ketään saa töihin kuukauden varoituksella. Hyvässä tapauksessa siis pääsemme tekemään maatöitä syksyllä, joka olikin myös alkuperäinen tavoitteemme. Mutta sitten se kiire alkaakin, sillä meidän olisi aika ehdotonta päästä muuttamaan syksyyn 2016 mennessä. Tämä siksi, että lapsille löytyisi varmaan päivähoitopaikka helpommin syksyllä. Lisäksi tyttömme on siinä vaiheessa esikouluikäinen, joten olisi varmasti hyvä, jos koko eskari olisi samassa paikassa. Poikamme on silloin taasen 3v ja saisi aloittaa ruotsinkielisen kielikylpypäiväkodin, jonka uusi ryhmä luodaan syksyllä. Tyttömme käy siis tällä hetkellä myös ruosinkielistä kielikylpypäiväkotia (Helsingissä sen saa aloittaa neljävuotiaana) ja pahoin pelkään, että hänelle ei löydy paikkaa kesken kauden Sipoosta. Sipoolla ja Helsingillä ei myöskään ole samanlaista maksusopimusta kuin Helsingillä ja Espoolla sekä Vantaalla, joka mahdollistaa lapsen jatkamisen toisen kunnan päiväkodissa. Iso riski siis on, että esikoisemme kielikylpy päättyy muuttoomme :( Mutta en ole vielä luovuttanut. Voi olla, että joku paikallinen muuttaa toisaalle ja paikka avautuu. Asia selviää vasta sitten 2016, eli ei vielä murehdita.

Eli paljon on taas ajatuksia. Jotta ei olisi ihan pelkkiä hajatelmia tämä kirjoitus, niin loppuun ihania Joulua hipovia tunnelmia Pinterestistä nyysityillä kuvilla.