luonnospalaveri nro 2 ja kunnan rakentajailta

Writers block jatkuu, mutta päivitetään nyt uusimmat tännekin :)

Eilen meillä oli toinen luonnospalaveri arkkitehtimme Juha Aalto-Setälän kanssa. Edellinen luonnoshan ei ollut lähelläkään sitä mitä halusimme, joten nyt oli kyllä jännitys huipussaan. Olin Juhan kanssa ollut puheissa alkuviikosta kun yritin Sipoon kunnan lupa-arkkitehdilta selvitellä sitä saunarakennukseen käytettävien neliöiden ongelmaa. Lupa-arkkitehti ei osannut maanantaina suoraan asiaan vastata ja kun Juhan piti päästä piirtämään heti maanantaina, piti meidän päättää lähteekö hän piirtämään pohjaa missä sauna on päärakennuksessa vai sitä erillistä saunarakennusta. Hieman pohdittiin, ja päädyttiin sitten ratkaisuun, että piirretään nyt sauna perinteisesti rakennuksen sisään, jotta nähdään sitten sekin vaihtoehto.

No torstaina sitten sain puhelun lupa-arkkitehdilta ja iloisen uutisen, että saamme poikkeuksellisesti käyttää rakennusneliöitä saunarakennukseen niiden talousneliöiden sijaan. Mahtavaa! Mutta toki olimme vielä avoimia sille perinteisellekin vaihtoehdolle, se kun olisi aikalailla halvempikin ratkaisu.

Toinen pohjaluonnos olikin jo paljon lähempänä toiveitamme. Aika pian kuitenkin jouduimme toteamaan, että se sauna ei luontevasti sijoittunut suorakulmion muotoiseksi luonnostelemaamme taloon ja taas L-muotoinen talo ei ole vaihtoehto jos haluamme pysyttäytyä toivomassamme kattomuodossa, eli kaksoislapekatossa. Eli totesimme sen erillisen saunarakennuksen olevan meille se ainoa oikea ratkaisu. Huoh, mikä helpotus, kun asia on päätetty!

Aika pitkälti palaveri sitten muuten kului budjetin pohtimiseen. Tai oikeastaan siihen, että Juha joutui torppaamaan ajatuksiamme, sillä lähes poikkeuksetta ne olisivat tienneet liikaa neliöitä budjettiin nähden. Todettiinkin, että kokonaisneliömme eivät voi ylittää 165m2. Eli käytännössä se tarkoittaa n. 140 asuinneliötä ja loput sitten saunarakennukselle. Saa siis nähdä, onko seuraavasta pohjapiirrustuksesta jouduttu neliöiden vähyyden takia poistamaan esim se meidän haaveilemamme iso vaatehuone. Pientä vaatehuonetta emme halua, joten mielummin siis poistamme sen kokonaan ja siirrymme perinteiseen kaappiseinään… Ja saattaa olla, että tämä rouva joutuu luopumaan ammehaaveesta, jos se ei fiksusti kylpyhuoneeseen mahdu. Nyyh. Tässä siis ollaan jo asian ytimessä. Siis siinä karsimisessa. Prkln budjetti! Jostain syystä aavistelen, että ei ole viimeinen kerta kun joudun jostain haaveesta samasta syystä luopumaan. Eli turha sanoa, että oman talon rakentaminen on ihanaa siksi, että saa varmasti kaiken niin kuin haluaa.

Muttamutta… Seuraava luonnos on valmis ensi viikon torstaina. Nyt on jo aika hyvä fiilis siitä, toivotaan, että siihen ei tarvitse tehdä kuin pieniä viilauksia :) Toivottavasti siis silloin kehtaan jo tuoda tännekin jotain näytille. Keittiö, ruokailutila olohuone akseli on nyt jo lyöty lukkoon. Hieman itse kapinoin sen pienuutta vastaan, mutta arkkitehti vakuutti, että neliöt ovat riittävät. Pitää vielä mittailla ja mallailla. Kohta siis voisi jo painella keittiösuunnittelijalle katsomaan, että riittääkö ne neliöt tosiaan ;)

Arkkitehdin tapaamisen jälkeen painelimmekin sitten Sipoon kunnan järjestämään rakentajailtaan. Suurin odotus illalta oli tulevien naapureiden treffaaminen. Harmittikin hieman, kun mitään sellaista virallista minglaamista ei oltu organisoitu, vaan sanoja tuli vaihdettua oikeastaan vain jo tuttujen kanssa. Tai no, tutustuttiin me meidän uusiin rajanaapureihin, jotka varasivat tontin nyt siis vasta toisella varauskierroksella. Kiva, että heillä on 5 vuotias poika, eli ihan melkein seinänaapuriinkin tulee siis lapsiperhe. Muuttoaikatauluhaaveet heillä olivat meidän tapaan syksyssä 2016, eli toivottavasti ei pahasti toisiamme raksaillessa häiritä. Mukavaa oli myös se, että he haaveilevat myös hyvin vaaleasta/valkoisesta talosta. Saatiinkin sitten kaavoitussuunnittelijalta hiljainen suostumus siihen, että saamme vetää värin hyvin vaaleaan, melkein valkoiseen, kunhan se taittaa hieman keltaiseen tai luonnonvalkeaan. Jes!

Mutta rakennusillassa siis kuulimme paljon jo tuttua asiaa ja sitten PRKK:lta kävi Timppa kertomassa meille hieman tosiasioita rakentamisesta ja rakennuttamisesta. Paljon minulle jo tuttua asiaa, mutta erinomaisia huomautuksia ja varoituksia. Markkinoivat myös PRKK:n jäsenyyttä, joka minulla onkin ollut mielessä. Liittymismaksu oli vain huimasti enemmän kun luulin (liittymismaksu n. 120€ ja vuosimaksu n. 50€). Onko joku lukijoista PRKK:n jäsen? Onko siitä ollut hyötyä ns koko rahan edestä?

Mutta kiva siis, että kunta järjesti moisen illan. Pakko myös sanoa, että tähän mennessä asiointi Sipoon kunnan kanssa on ollut hyvin helppoa ja mukavaa. Vaikuttavat erittäin joustavilta ja reiluilta. Toivottavasti sama linja jatkuu puolin ja toisin :)

Loppuun vielä katkeransuloinen fiilistelykuva isosta vaatehuoneesta. Toivottavasti tämä ei ole ensimmäinen ja viimeinen…

Kuva tuotu Pinterestistä

arkkitehtitapaaminen nro 1

No nyt on arkkitehdin kanssa istuttu ensimmäiset kaksi tuntia ja saatu ensimmäinen pohjaluonnos. Ja ei se pohja nyt ihan ollut sitä mitä haluttiin. Oikeastaan yhtään. Hassua oli, että se oli melkein samanlainen kuin tämä Siklatalon tekemä luonnos. Eli sisäänkäynti päädystä ja toiminnot melkein samalla tavalla sijoiteltuna. Ongelmana jälleen putkimaisuus ja turha käytävä. En taida viitsiä edes laittaa kuvaa näytille.

Eli uusiksi meni. Harmittaa, kun päätin olla antamatta arkkitehdille omia pohjaluonnoksiani. Tähän ratkaisuun päädyin siksi, että halusin nähdä ammattilaisen näkemyksen pohjasta ilman liikoja rajoituksia. Niin ja olinhan minä kuitenkin antanut ne huonekortit ja lisäksi tämän blogin osoitteen, eli olihan siinä aikalailla tietoa saatavilla.

Yllätys itselle oli myös se, että saunarakennuksemme lasketaan talousneliöihin, kun se on talosta irrallaan. Tämä tarkoittaa, että saunarakennukselle ja autokatoksen varastolle on yhteensä käytettävänä vain 40 kerrosneliötä… Tarkoittaisi, että meille tulisi joko hurjan pieni varasto tai surkean pieni saunarakennus. Eli ei tule tuollaisenaan toteutumaan. Nyt pitää siis soittaa huomenna Sipoon kunnan rakennusviranomaisille ja kysyä pitääkö tämä paikkaansa ja jos pitää, niin voidaanko jollain pykälällä rakennusneliöitämme käyttää saunarakennukselle, kun sisätiloihin ei tulisi ollenkaan saunaa. Rakennusneliöitä kun meillä jää muuten käyttämättä yli 100... Mutta pohdimme me kyllä lisäksi budjetin venymistä tuolle saunarakennuksen rakentamiselle. Saattaa olla, tai oikeastaan taitaa olla erittäin todennäköistä, että irrallisesta saunarakennuksesta luovutaan ja tehdään sen sijaan saunasiipi, eli talosta enemmän L:n muotoinen. Muutama pettymyksen kyynel täytynee vuodattaa...

Mutta joo. Eli pohja pistetään seuraavaan tapaamiseen ihan uusiksi. Toivottavasti seuraava luonnos aiheuttaa enemmän ilon tunteita.

Positiivista tapaamisessa oli se, että talon ja lisärakennusten sijoittelu tontille oli mieleistä. Niin ja edelleen tykätään arkkitehdistamme tyyppinä :) Oli myös iloinen uutinen, että saattaa olla että louhimista ei tarvitsekaan tehdä siinä mittakaavassa kun olemme pelänneet. Jos pintavaaitus osoittaa koko talon alan olevan kalliota, niin kuulemma ei tarvitse louhia kuin urat putkille jne. Tämä uutinen siis saatu arkkitehdin konsultoimalta rakennesuunnittelijalta. Toivotaan että pitää paikkaansa, kyllä niille säästyville tonneille paikka löydetään ;)

Eli nyt sitten taas vaan odotellaan tulevaa torstaita ja seuraavaa tapaamista arkkitehdin kanssa. Sitten onkin hulinaa, sillä tapaamisen jälkeen on vielä edessä Sipoon kunnan järjestämä rakentajailta ja sitten viikonloppuna mennään Rakenna & Remontoi -messuille Myyrmäkihalliin.

vain elämää

Minua on vaivannut viime päivinä jonkunlainen blokki rakentamisasioiden suhteen. Toki olen lukenut edelleen ahkerasti ja jopa pinnannut joitakin inspiraatikokuvia Pinterest-tililleni, mutta esimerkiksi tänne kirjoittamiseen ei ole tullut inspiraatiota. Pohdin asiaa, ja totesin sen johtuvan siitä, että se oikea suunnittelu on nyt lähtenyt käyntiin. Koska kohta saamme arkkitehdiltamme Juha Aalto-Setälältä ensimmäiset luonnokset, tuntuisi jotenkin tyhmältä tässä vaiheessa kovasti pohtia suuntaan tai toiseen. Jotenkin tuntuu, että sen pohtimisen aika koittaa, kun alamme pyörittämään sitä ensimmäistä pohjaehdotusta.

Toinen syy alavireiseen tunnelmaan tulee kotoa. Perheen pieni mies on sairastanut ensimmäistä korvatulehdusta. Se on tarkoittanut lahkeessa roikkumista ja epätavallisen tyytymätöntä lasta. Itse taasen näissä tilanteissa puntaroin lääkitsemisen suhteen. Nyt on sitten kaikenlaista droppia käytössä ja toive, että korvatulehdus jää yksittäiseksi tapaukseksi.

Lisäksi 15,5 vuoden kunnioitettavaan ikään ehtineen Jack Russell-koiramme kunto on alkanut entisestään heikentymään. Perjantaina hän oli niin alavireinen, että kyyneliä jo vieritettiin ja hänen elämänlaatuaan pohdittiin ahkerasti. Itselle on aina ollut selvää, että koska eläimille on suotu mahdollisuus päästä tuskistaan, tulisi se tarpeen niin vaatiessa käyttää. Kummallisesti sitä kuitenkin näin lähellä ollessaan yrittää keksiä syitä pitkittää päätöstä ja etsii niitä hyviä hetkiä eläimen päivästä. Isoja ja raskaita päätöksiä on siis edessä. Jos ei nyt heti, niin luultavasti aika pian. Koiramme vilahtaa tässä tekstissäni olevassa kuvassa.

Pieniä asioitahan nämä silti ovat. Eräs kaverini on joutunut elämään erittäin raskaita hetkiä vastasyntyneen tyttärensä terveyteen liittyen. Ajatukset ovat myös tämän perheen luona.

Mutta nytpä tämä blokikirjoitus eksyi täysin blogin aihepiiristä. Jottei ihan ranttaliksi pistettäisi, niin mainittakoon, että kävin eilen kahdessa Planiatalon taloesittelyssä. Ensimmäinen talo oli kolmeen kerrokseen rakennettu rinnetalo Helsingin Jollaksessa. Tosi kaunis talo, jossa käynnistä käteen jäi muhimaan ajatus Ikean kiintokalusteista. Lisäksi vaihdoin useamman sanan Planiatalon sympaattisen edustajapariskunnan kanssa. Hyvä fiilis jäi firmasta ja kyllähän elementtitalon nousunopeus on hurjaa! Molemmat esittelytalot olivat nousseet vesikattovalmiuteen muutamassa viikossa (maatöistä muuttovalmiiksi noin 8-10 kuukaudessa). Kuulemma normaali elementtien nousunopeus on yhdestä kolmeen viikkoon.

Toinen esittelytalo sijaitsi Vantaan Petikossa. Tämä talo kiinnosti erityisesti pohjaratkaisujen osalta, sillä se oli rakennettu yhteen tasoon ja asuinneliöitä oli suunnilleen saman verran kun meille ollaan ajateltu. Talo oli kiintokalusteita ja pintamateriaaleja vaille valmis. Täällä jäin suustani kiinni Tom Allenin myyntiedustajan kanssa ja pitkään juttelimme maalämpöpumpuista. Talon lämmitystekniset ominaisuudet (tai tekniset yleensäkin) ovat minulle aikamoista hepreaa. Toki en ole voinut välttyä joltain tiedolta asiaan liittyen, mutta kaikki asiat mihin liittyy paljon numeroiden vertailua, on minulle hurjaa pakkopullaa (heh, olen varmaan tosi hyvä budjetoinnissa ;) ). Olenkin hiljaa itsekseni pohdiskellut, että delegoin tämän asian miehelleni. Mutta saapa nähdä osaanko tässäkään asiassa täysin ohjaksia hänelle luovuttaa… Mutta siis Tom Allenin edustajalla ainakin oli kovat myyntipuheet ja lupasi olla minuun yhteydessä muutaman viikon päästä, kun suunnittelumme on hieman pidemmällä.

Lisäksi juttelin taloesittelyssä pitkään talon isännän kanssa. Oli mukava kuulla kokemuksia Planiatalosta ja rakentamisesta yleensä. Lisäksi sain häneltä yhteystiedot heidän sisätyöt toteuttaneeseen firmaan Rakennus Otsoon, jota suositteli lämpimästi. Parasta antia saa kyllä ehdottomasti tässä rakennuttamisen opettelussa kanssarakentajilta. Voisin loputtomiin jutella mistä tahansa rakentamiseen liittyen. Ja on jotenkin mieltäylentävää, kun huomaa vähitellen jo jotain ymmärtävänsäkin, ja että aiheeseen liittyvä ammattisanastokin alkaa olla tuttua.

Nyt siis innolla odottelemme torstain arkkitehtitapaamista. Katsotaan josko tulen sitten tänne heti sen jälkeen raportoimaan :) Ja jottei tämä pelkäksi tekstiksi jäisi, niin tässä yksi kaunis julkisivukuva, jonka nappasin Pinterestista.

vastaava mestari

Minä olen tässä jonkin aikaa pohtinut niinkin hurjaa asiaa, kuin milloin hankkia taloprojektillemme vastaava mestari. Niin ja millainen sellainen. Nyt seuraa asiasta tietämätön, keltanokkarakennuttajan pohdintakirjoitus aiheeseen liittyen.

Netin syövereistä, RKL:n sivuilta, löysin seuraavan kuvauksen vastaavasta mestarista, tai työnjohtajasta, joksi häntä myös kutsutaan:

Jokaisessa luvanvaraisessa rakennustyössä tulee olla rakennusvalvontaviranomaisen hyväksymä vastaava työnjohtaja, joka on palkattava viimeistään töiden alkaessa. Vastaavan työnjohtajan eli mestarin tulee huolehtia, että työmaalla noudatetaan rakentamista koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Hänen tulee myös valvoa erityisalojen työnjohtajia ja varmistaa, että tarpeelliset valvontailmoitukset tehdään, katselmukset ja tarkastukset pidetään ja että rakennustyössä noudatetaan kaikkia turvatoimia.

Vastaavan mestarin tehtävät voivat tapauksesta riipuen olla hyvinkin laajat, sisältäen mm. rakennustarvikkeiden kilpailutuksen ja materiaalien valinnassa avustamisen. Tällöin vastaava saa monesti lisänimikkeen rakennuttajakonsultti. Useimmiten kai vastaava hoitaa vain nuo lain määräämät asiat. Vastaavat mestarit kai tavallisesti otetaan projektiin mukaan siinä vaiheessa kun talo on piirretty ja talopakettikin ostettu. Tässä se ongelma siis piileekin. Kun emme tässä vaiheessa projektia vielä tiedä edes mistä materiaalista talomme rakennetaan tai millä laajuudella talo meille tilataan, niin mistä voimme tietää minkälainen sopimus pitäisi vastaavan mestarin kanssa tehdä? Mitä jos päädymme valitsemaan talomateriaaliksi passiiviharkot ja vastaavalla ei ole niistä minkäänlaista kokemusta? Toisaalta me tarvitsisimme erityisesti tässä alkuvaiheessa tukea ja apua ammattilaisilta ettei mentäisi vaikka kilpailuttamisessa metsään.

Toinen pohdintaa aiheuttava asia tässä vastaavassa mestarissa on hinta. Tiedän, että hinta määräytyy mm. tehtävälaajuuden mukaan, mutta olen kuullut hintahaitarin olevan hurja. Kaikkea 4000 euron ja 10 000 euron väliltä. Hurjia summia! Tuolla mainitun RKL:n sivuilla sanotaan yleiseksi ohjehinnaksi kaksi kokonaista rakennusmestarin työkuukautta. Silloin vastaavan mestarin palkkio voisi keskipalkkojen mukaan olla n. 6300e.

No, olen nyt tainnut päättää, että aloitan vastaavan mestarin metsästyksen, kun saamme arkkitehdin kanssa asioita hieman pidemmälle ts. tiedämme edes minkä kokoinen talostamme suunnilleen tulee. Villa Tykki -blogista luin heidän vastaavan mestarin hakuprosessistaan ja ajattelin, että varmaan oikea tapa lähestyä asiaa olisi aloittaa soittamalla potentiaalisille ehdokkaille. Puhelinkäyttäytyminen ja saavutettavuus ovat ainakin meillä yksi tärkeimmistä ominaisuuksista vastaavan mestarin osalta. Muita toivottavia ominaisuuksia ammattitaidon lisäksi on kärsivällisyys tyhmien kysymysten äärellä ja että hän kävisi aktiivisesti työmaalla.

Onko teillä kanssaraksaajilla, tai jo rakennusprojektinne päättäneillä, jakaa kokemuksen syvää rintaääntä tässä aiheessa? Miten ja missä vaiheessa projektia te valitsitte oman vastaavan mestarinne? Oliko yhteistyö sujuvaa? Haluatteko valoittaa vastaavanne tehtävänkuvaa ja mahdollisesti jopa hintaluokkaa? Muita vinkkejä aiheeseen liittyen?

arkkitehti valittu

Arkkitehdin valinta oli meille yllättävän vaikeaa, mutta nyt se on siis vihdoin tehty.

Kuva täältä

Ihan alkuperäinen ajatushan oli ottaa projektiin arkkitehti mukaan. Siinä matkalla mieheni alkoi kuitenkin miettimään, että pystyttäisikö säästämään arkkitehtikustannukset piirrättämällä talo talotehtaalla. No sitä sitten kokeiltiin ja saatiinkin Siklataloilta yksi pohjapiirrosluonnos joulukuun puolella. Mutta jokin minua kokoajan kalvoi tuossa arkkitehdin poisjättämisessä. Minulla toki on voimakkaita ajatuksia tulevasta talostamme ja etenkin sisustuksesta, mutta silti kaipasin ammattilaisen apua selkeyttämään ajatuksiani ja toiveitani. Talotoimittajan piirtämässä talossa takaraivossa jyskytti kuitenkin se puolueellisuus ja se, että loppupeleissä he tekevät sen rahansa sillä meidän talolla. Ja eihän se talotehtaidenkaan suunnittelu ilmaista ole, vaan upotettuna hintaan jonnekin.

Pyöriteltyäni muutamia päiviä tuota Siklatalojen pohjaluonnosta tuli minulle selkeä tunne siitä, että meidän pitää palata alkuperäiseen suunnitelmaamme ja ottaa projektiin mukaan aammattitaitoinen arkkitehti, asiaa pohdin tässä kirjoituksessani. Ja kun mieskin sitten näytti asialle vihreää valoa, niin asia oli päätetty ja edessä oli enää arkkitehdin valinta.

Olin jo ennen Siklataloilla käyntiä kerännyt itselleni listaa mahdollisista arkkitehdeista. Listalle päätyi arkkitehteja SAFA Pientalojen suunnittelijoita -oppaasta, suositeltuja arkkitehteja Raksakimppa Uusimaa Facebook ryhmästä, toisista raksablogeista bongaamiani arkkitehteja sekä ystäviemme talon suunnitellut arkkitehti, jonka kanssa olimme jo tavanneet tonttiasioita pohtiessamme.

Pyysimme tarjoukset yhteensä viideltä arkkitehdilta sähköpostilla, jossa kerroimme tiedot projektistamme; toivotusta neliömäärästä, huoneista ja alueesta.

Arkkitehti A löytyi aluksi yhden alueelle aikaisemmin rakentaneen blogista. Saimme hänelle suosituksen myös Raksakimppa Uusimaa Facebook ryhmästä. Kun tuleva naapurimme kertoi valinneensa arkkitehdiksi tämän kyseisen arkkitehdin ja hinnan olleen enemmän kuin kohtuullinen, innostuin tästä vaihtoehdosta kovasti. Päädyimme siis alussa pyytämään tarjouksen vain tältä arkkitehdilta. Yllätys oli suuri, kun tarjous tuli ja hinta olikin korkeampi kuin odotimme. Yllättävän hinnan takia halusimme sitten pyytää lisätarjouksia. Tämän arkkitehdin tarjous oli jaettu luonnoksiin, lupakuviin, työkuviin ja pääsuunnitteluun.

Arkkitehti B vastasi tarjouspyyntöömme muutamassa päivässä. Hän oli erittäin kiinnostunut projektistamme, mutta ilmoitti kalenterin olevan niin täysi, ettei suunnittelu voisi alkaa kuin vasta maalis-huhtikuussa. Kiitin vastauksesta ja totesin aikataulun olevan meille liian hidas. Hintatietoja emme saaneet.

Arkkitehti C vastasi tarjouspyyntöön myös nopeasti. Saimme häneltä tarkan tarjouksen hintoineen ja samassa muodossa kuin arkkitehti A:n tarjous. Tämä arkkitehti oli kuitenkin kalliimpi kuin arkkitehti A, eikä hänellä ollut aikaisempaa kokemusta Sipoosta. Emme siis päätyneet hyväksymään hänen tarjoustaan.

Arkkitehti D sai tarjouspyynnön samalla kuin B ja C, mutta ei ikinä vastannut tarjouspyyntöön mitään.

Arkkitehti E:n tapasimme jo kun rankkasimme myyntiin tulevia tontteja. Hän on suunnitellut ystäviemme talon ja saimme heiltä hänelle vahvat suositukset. Aiemman tapaamisen johdosta meillä oli hänestä jo hyvä fiilis, mutta samalla tunteeksi jäi, että hänen hintansa olisivat mahdollisesti meille turhan korkeat. Hieman myös pohditutti se, että arkkitehdilla ei ole esim nettisivuja ja suunnittelu tapahtuu hyvin perinteisesti ja ilman tietokoneita. Joululomalla, saatuamme jo tarjoukset A ja C arkkitehdeilta, mieheni sanoi, että pitäisikö silti kuitenkin vielä kysyä tarjousta arkkitehti E:ltä. Tartuin sitten samantien puhelimeen ja mukavan puhelinkeskustelun jälkeen arkkitehti lupasi kirjoittaa tarjouksen heti joulupyhien jälkeen. Tarjous oli kirjoitettu hieman eritavalla kuin arkkitehtien A ja C. Tarjous oli kokonaishinta luonnoksille, lupakuville, työkuville ja pääsuunnittelulle. Perusteluna tälle oli, että hänen kokemuksensa mukaan kaikki vaiheet on hyvä teettää samalla arkkitehdilla ja vaikka lupakuvat ja työkuvat kuuluisivatkin talopaketin hintaan, tulee niihin usein silti tehdä tarkennuksia. Lisäksi tarjouksesta tuli mielikuva, että pääsuunnittelijana hän on aktiivisena osana koko rakennusprojektia. Hinta tarjouksessa oli alempi kuin arkkitehdilla A, eli edullisin kaikista.

Päädyimme siis valitsemaan arkkitehdin E. Loppupeleissä valintaan vaikuttivat hyvät henkilökemiat, arkkitehdin pitkä kokemus, fiilis siitä, että saamme häneltä tukea läpi rakennusprojektin ja tietysti tarjouksen hinta.

Tapasimme arkkitehtimme Juha Aalto-Setälän eilen tontilla ja kävimme katselemassa tontin tunnelmia ja talon mahdollista sijoituspaikkaa. Nopeasti myös pohdimme pitäytyäkkö nykyisessä tontissamme, vai vaihtaako viereiseen, hieman pienempään ja halvempaan, tonttiin joka vapautui varauksesta loppuviikosta. Päädyimme kuitenkin pitäytymään tontissamme ja hyvä niin, sillä illalla huomasin tontin olevan jo taas varattuna.

Seuraava arkkitehtitapaaminen on sovittu vajaan kahden viikon päähän ja silloin saamme jo ensimmäiset luonnokset. Huimaa, näin se prosessi etenee :)

ajatuksia keittiöstä

Keittiö. Olen yrittänyt herätellä miestä pohtimaan kanssani tulevan keittiömme funktioita, jotta keittiösuunnittelu olisi sujuvaa sitten kun piirrustukset ovat siinä vaiheessa. Mutta niinkuin moni muu asia, on tämäkin hänestä vielä turhan aikaista. Pöh, sanon minä. Keittiö on hurjan keskeinen tila ja sen kalusteita ei niin vain vaihdella. Ja koska meillä on haaveissa avokeittiö, vaikuttaa se koko talon sisustukseen. Eiku nyt mun pitäisi tietysti vedota niihin tärkeämpiin asioihin, eli sähkö- ja LVI suunnitelmiin, joiden pitää olla aikasta pitkällä jo heti kun talokauppaa aletaan tekemään ;)

Mutta vaikka mies ei suostukaan ihmettelemään, että montako laatikkoa meidän pitää varata muovikipoille ja montako leivontavuoille, niin se ei estä minua fiilistelemästä ja listaamasta jo tässä vaiheessa minun ajatuksiani keittiön suhteen :)

Keittiön pitää olla isohko. Koko saisi olla enemmän kuin 10m2. Siihen saisi kuulua yksi seinä, jolla on korkea jääkaappi ja korkea pakastin. Tai mies taitaa toivoa jääpalakonetta, eli ehkä sitten sellainen side by side jääkaappi ja lisäksi sitten pakastinarkku vaikka varastoon. Seinällä saisi mieluusti olla myös korotettu astianpesukone, sillä sitä meillä eniten käytetään, ja mielummin nostan sen seinälle kuin uunin. Astianpesukone integroituna kiitos. Kylmäkalusteita en enää halua integroituna, vaikka kauniita ovatkin. Korkealle seinälle saisi tulla myös ainakin yksi apteekkarin kaappi, eli kaappi joka vedetään sisältöineen ulos ja tavaroita saa otettua molemmin puolin. Nykyiseen asuntoomme emme sitä saaneet mahtumaan ja se on nyt meidän molempien ykköstoive.

Keittiötä saa hallita iso saareke. En ole vielä varma, haluanko saarekkeeseen mitään koneita. Alunperin ajattelin, että saarekkeeseen sijoitettaisi liesi ja uuni, mutta nyt olen alkanut miettiä josko saareke pyhitettäisi vain tasoksi, jonka ääressä voidaan syödä aamupalaa, tehdä läksyjä, seurustella emännän (tai isännän) kanssa, leipoa ja jolle voidaan kattaa tarjoilut aina kun meillä on hurjat aikuisten tai lasten bileet ;) Saarekkeen alle voitaisi sijoittaa isoihin laatikoihin hurja määrä astioita.

Kodinkoneiden toivoisin olevan väritykseltään keittiön väriä mukailevia ts että ne erottuisivat mahdollisimman vähän. Liesitaso tulee tällä kertaa olemaan täys-induktio (nyt meillä on 50-50) ja haluan, että se joko upotetaan tasoon tai että siinä on mahdollisimman vähän reunaa, johon kaikki möhnät ja murut jäävät kiinni. Uunille minulla ei ole paljon muuta toivetta, kun että siinä on pyrolyysitoiminto (mä vihaan uunin pesemistä) ja että siinä on teleskooppikannattimet. Mikro, ei saa olla tason päällä, eli se on integroitu tai piilotettu kaappiin. Oikeastaan preferoisin sen kaappiin piilotettavan perusmikron, sillä integroidut ovat hurjan kalliita ja korjaaminenkin maksaa hunajaa (testattu on, monta kertaa…). Liesituuletin on minulle vielä arvoitus. Nykyisessä kodissa on Lapetekin saarekemalli ja inhoan sen putsaamista. Todennäköisesti meille siis tulee kappien alle piiloitettava liesituuletin, jos meille tulee yläkaappeja. Jos ei tule, niin sitten joku mahdollisimman eleetön. Esimerkiksi tällainen putkilomalli.

Kuva Falmec

Tai sitten tällainen kattoon upotettava

Kuva Gutmann

Näissä liesituulettimissa mietityttää niiden pitämä meteli eli desibelit. Yhdellä ystävällä oli tuollainen kattomalli (jota operoidaan muuten kaukosäätimellä) ja meteli oli päätähuimaava! Ja mitenköhän tuon putsaaminen sujuu?

Keittiön tasot olen visioinut betoniksi (mutta vain jos meille ei tule sitä paljonpuhuttua betonilattiaa), kiveksi tai joksikin muuksi kiveä imitoivaksi materiaaliksi. Tasomateriaaleja on toisaalta ilmestynyt niin hurjasti lisää, sen jälkeen kun kahdeksan vuotta sitten edellisen kerran perehdyin keittiöihin, että pitänee olla muodostamatta vielä kovin vahvaa visiota asiasta. Asia selvinnee kun alamme kiertämään keittiönäyttelyitä.

Mutta minkä tiedän varmasti, on että meidän keittiön allas ei tule olemaan rosteria. Ja se tullaan ehdottomasti upottamaan tasoon niin, että sen reunoille ei jää korokkeita (ne möhnät ja murut taas). Hana voisi olla esimerkiksi tämä

Blanco Linus S-F

Vaikka äitini liputtaakin Oras Venturan puolesta, sillä siinä on kosketusvapaatoiminto. Kätevä, mutta en syty ulkonäölle.

No minkä värinen se keittö voisi olla? Nykyinen keittiömme on korkeakiiltovalkoinen ja olemme pitäneet siitä kovin. Mutta kun keittiötä on katsellut kahdeksan vuotta ja seuraavaa pitäisi katsoa ehkä vielä pidempään, niin kai sitä voisi hieman päivittää. Olin jo täysin myyty mattavalkoiselle, mutta sitten minua peloteltiin tulevien naapureiden toimesta sen olevan vaikeasti puhtaanapidettävä. Toisaalla tämä väite kyllä jo kumottiin, mutta epäilyksen siemen on istutettu. Mitäs olette mieltä valkoisista keittiöistä?

Kuvat Pinterest

Kuvat Pinterest

No sitten löysin tämän kuvan ja aloin pohtimaan, josko keittiö voisi olla ainakin osittain musta?

Kuva Pinterest

Ja yllättäen sain mieheltäkin vihreää valoa! Tässä vielä muutamia tummia/mustia keittiöitä jotka viehättävät

Kuvat Pinterest

Mutta voisi se keittiö olla jonkun muunkin värinen. Vaikka harmaa.

Kuva Pinterest

Ai niin. Keittiöstämme tulee löytyä myös viinikaappi. Ja haluan, että ainakin leivänpaahdin ja ehkä vedenkeitinkin on poissa pöytätasolta, joko aamiaiskaapissa tai ulosvedettävään laatikkoon kaapin sisään laitettuna.

Muita toiveita on astioiden kuivauslaatikko, paljon tilaa kierrättämiselle ja roskis pöytätason alle lavuaarin viereen. Niin ja meidän keittiöön en visioi ollenkaan vetimiä.

Näiden toiveiden kanssa onkin sitten hyvä mennä kauhistuttamaan sitä keittiösuunnittelijaa. Ja sen jälkeen voi olla, että hän kauhistuttaa meitä hinnalla.

"mä en ainakaan ikinä rakentais…"

Ihmiset ovat hassuja. Melkein aina kun kerromme rakennusprojektistamme uusille ihmisille, tulee kommentiksi että "Hui kamala, mä en ikinä uskaltais rakentaa!". Sitten tulee tsiljoona tarinaa, missä kerrotaan konkurssiin menneistä talofirmoista, paukkuneista budjeteista ja avioeroista. Onpa meille ehdotettu jo valmiiksi Raksarakas-kurssiakin.

Osittain kauhutarinat ärsyttävät, mutta toisaalta ymmärrän ne täysin. Itsekin olin vielä joitain vuosia sitten sitä mieltä, että en ikinä lähtisi rakennusprojektiin. Nehän menevät aina päin mäntyä ja ovat yhtä tuskaa parisuhteelle. Lapset eivät näe isäänsä kokonaiseen vuoteen ja ero koittaa viimeistään sitten kun tavarat on kannettu uuteen taloon. Ja kyllä, näitä (tosi) tarinoita on ihan lähipiirissäkin.

Mutta on myös niitä rakennusprojekteja, jotka ovat sujuneet ihan hyvin. Tai vaikka vaikeuksia on tullut vastaan, niin niistä on selvitty. On niitä tapauksia, jossa budjetti on ollut tiukoilla, mutta lopulta perhe on päässyt muuttamaan ihanaan kotiin, josta ei rakkautta puutu.

Tiedämme siis riskit. Mutta vaikka riskit tietää, niin onko se syy jättää jotain kokematta ja tekemättä? Ei minusta, jos asia on loppuun asti mietitty. Tottakai jos vuoden päästä meillä on keskeneräinen talo ja eropaperit kädessä, niin varmaan kiroan tämänhetkisiä päätöksiä. Mutta en minä osaa etukäteen mitään murehtia. Tai tuo oli kyllä vale… Osaan minä murehtia, mutta silti en pelkää. Tulkoon mitä on tullakseen.

Minä odotan innolla niitä väsyneitä iltoja, kun kroppaa särkee raksapäivän jälkeen. Sitä kun näämme miten tuleva talo nousee. Kuinka saamme vihdoin ostaa jonkun kiintokalusteen elämämme ensimmäiseen omakotitaloon. Itse suunniteltuun (ja ehkä osittain itse rakennettuun?) sellaiseen.

Kannustan siis teitä kaikkia tarttumaan unelmiinne. Muiden varoituksista huolimatta. Tehän te sitä elämäänne elätte, eivät ne muut :)

Kuva