Eilen meillä piti olla tapaaminen Siklatalojen kanssa ja tänään piti tarjouksia käydä läpi arkkitehtimme Juhan kanssa, mutta elämä taas päätti toisin. Vietimme nimittäin viime yön 1v juniorimme kanssa Lastenklinikalla RS-viruksen kourissa. Sairaalareissua edelsi monta päivää kovassa yskässä ja kuumeessa ja lopulta lääkäriin sekä sieltä sairaalaan ajoi hengitysvaikeudet. Pistää muuten elämän perspektiiviin, kun pienellä on hätä.
Sanomattakin selvää siis oli, että sovitut tapaamiset jäivät toisarvoiseksi. No onneksi pienen miehen vointi koheni sen verran, että pääsimme aamupäivällä jo kotiin potemaan.
No, jotta aiheessa pysytään, niin Planian tapaaminen ehdittiin viime viikolla hoitamaan. Kyllä sitä taas tunsi itsensä ihan uunoksi ja osaamattomaksi, kun jutteli ammattilaisen kanssa eri vaihtoehdoista. Tapaamisen jälkeen päätä särki ja naama oli kalpea. Teki mieli heittää hanskat tiskiin ja soittaa ensimmäiselle muuttovalmistalovalmistajalle, että me otetaan mikä tahansa talo mihin hintaan tahansa, kunhan se ei vaadi meiltä yhtään mitään vaivannäköä. No, nuo fiilikset on onneksi jo hieman helpottaneet, mutta kyllä tämä valintojen suo on vaan valtava! Hintaluokka ei onneksi Planian osalta yllättänyt, vaan oli suht linjassa odotusten kanssa. Myyjä kyllä onnistui vakuuttamaan meidät Planian laadun osalta, eli siitä ei nyt ainakaan jää yhteistyö kiinni.
No, saamme Siklan tarjouksen todennäköisesti huomenna sähköpostitse ja sitten pääsemme hieman vertailemaan. Arkkitehdin tapaamme sitten ensi viikolla ja asiat (toivottavasti) alkaisivat etenemään. Alkaa iskeä ahdistus, kun tuntuu siltä, että emme millään ehdi aloittamaan töitä tavoiteaikataulussamme, eli ensi syksyyn mennessä...
Kaikki aikanaan. Välillä tulee yllättäviä pysäytyksiä, jotka pistävät asiat tärkeysjärjestykseen ja muistamaan, että talo on kuitenkin vain talo ja kyllä se sieltä vielä alkaa nousta ja valmistuu. Paranemista pienelle ja teille raksajaksamista. Tuo kilpailutusvaihe on oikeasti se tuskaisin, sitten alkavat palaset loksahdella. Ja aika tuttuja tunteita, itsekin aikanaan mietin useinkin, että jos joku sitten kuitenkin tekisi KAIKEN meidän puolesta ja saisimme ihan oikeasti vain avaimet käteen. Vaan puolensa kaikessa. Näin loppusuoralla olen tosi tyytyväinen meidän valitsemaan tapaan: talo vesikattovalmiiksi, minkä jälkeen kaikki osat erillisinä kilpailutuksina. Tosin jos olisimme molemmat 8-16 toimistotyössä ilman mahdollisuutta soitella välillä useitakin puheluita päivän aikana, niin ehkä meidän valitsema tapa ei olisi ollut se oikea...
VastaaPoistaTsempit!
Piti vielä tarkentaa, että kilpailutimme erikseen kaikki hankinnat ja timpureille kuulumattomat urakat (valut tms.), mutta muuten kaksi timpuria on tehnyt hommia pystytyksen jälkeen tähän ja vielä loppuun asti.
PoistaKiitos. Tuo teidän urakointitapa olisi ehdottomasti se joka eniten kiinnostaisi. Mutta siinä pelottaisi juuri se budjetissa pysyminen... Tosi vaikeaa koko budjettia edes tehdä, kun ei voi ilman kilpailutuksista tietää mitä mikäkin maksaa. Mutta kyllä tämä tästä, näitä aallonpohjia nyt tulee ja menee.
PoistaTähän kommentoisin että jos tulee avaimet käteen niin tietää ihan varmasti hinnan (lukuunottamatta maatöitä joissa vi mennä vielä pieleen). Kun rakentaa itse pitää olla tosi tarkkana budjetin kanssa ja kilpailutuksiin menee yllättävän paljon aikaa.
PoistaKun edellisen kerran valitsin sisustusmateriaaleja niin pystyin sanomaan että tulee tämän talofirman kautta niin heti tippui listahinta -20% tai enemmän kun heillä oli tietyt paikat valmiiksi kilpailutettuina (mm kalusteet). Nyt on ollut paljon työläämpää kysyä tarjouksia ja mielellään kaikki pitäisi tulla samasta paikasta, ei silleen että yksi laatta tuolta ja toinen täältä.
Kysykää talofirmoilta että mistä liikkeistä heillä on keittiöt/lattiat/kaakelit ja ovatko he kilpailuttaneet ne ja saatteko todellisen lasketun/alennetun hinnan mukaan?
Meillä ainakin oli reilu peli sen suhteen. Jos lattiat maksoivat vähemmän niin se hyvitettiin ja taas sitten hanat olivatkin kalliimmat... jne.
Paranemisia pienelle! Toivottavasti ette sairastu koko perhe.
VastaaPoistaPakko muuten sanoa, että sellaista valmistalotoimitustakaan tuskin on olemassa, jossa ei tule mitään vaivannäköä rakennuttajalle... :-D Silloin pitää vain ostaa valmis talo jostakin! Mutta on noissa tosiaan puolensa, molemmissa tavoissa. Ja kaikissa niiden välimuodoissa. Tsemppiä, kyllä ne palat vielä loksahtaa kohdalleen, aikaa ja hermoja se vaatii!
Kiitos Lyde.
PoistaNo joo, toi oli sellainen sarkastinen toive, toki tiedetään että kaikessa rakennuttamisessa joutuu päätöksiä tekemään :) mutta kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu.
Voi pikkuista, voimia ja paranemisia!
VastaaPoistaTuttuja tunteita... Välillä ahdistaa kun tuntuu ettei mitään tapahdu, ja välillä tapahtuu asioita niin nopeaa, että sekin ahdistaa. No, lopussa se kiitos sitten toivottavasti seisoo. :)
Kiitos Scilla. Pieni on onneksi jo paljon parempi. Kun ruoka ja juoma maistuu ja henki kulkee, niin ei enää ole niin pelottavaa. Ja pienet sairastaa, sellaista se on. Nyt se vastustuskyky rakennetaan.
PoistaOlen luonteeltani niin ahdistavaa sorttia, että minun täytyy olla seinähullu, että rakennusprojektin lähdettiin :D ja juuri tuo, että välillä tapahtuu liikaa ja välillä liian vähän... No, muutaman vuoden päästä tätäkin aikaa voi muistella hymyssäsuin ;)
Hei vaan! Ja pikaisia paranemisia pienelle!
VastaaPoistaLöysin blogisi hetki sitten ja jään mielenkiinnolla seuraamaan. Meillä on myös taloprojekti menossa ihan teidän lähikunnassa :). Tällä hetkellä odotellaan rakennuslupaa kunnalta. Haaveissa olisi saada se tässä viikon parin sisällä, mutta saa nähdä kuin käy.
Tuo kilpailutusvaihe oli kyllä aikamoinen, välillä meinasi usko kyllä loppua. Jonakin päivinä tuli kyllä meilläkin sellainen tunne, että otetaan ihan mikä talo vaan, kunhan joku saadaan valittua. Meillä ei siis ole minkään valtakunnan kokemusta rakentamisesta ja meidän ei myöskään koskaan pitänyt rakentaa taloa.
Me pyydettiin tarjouksia kaikenkaikkiaan yhdeksältä puutalovalmistajalta. Loppusuoralle jäi kaksi, joiden kanssa sitten väännetiin aika pitkään hinnasta ja paketin sisällöstä. Meillä meni tähän vaiheeseen, ekasta tarjouspyynnöstä siihen, että oli nimet paperissa yhteensä puoli vuotta. Kyllä se ratkaisu sitten kuitenkin viimein saatiin tehtyä, joten tsemppiä myös teille!
Kiva että löysit tänne Malviina :)
PoistaIik... Puoli vuotta! Tuota minä juuri pelkään, että kilpailutus vie älyttömästi aikaa ja ei ehditä syksyllä aloittamaan rakentamista. Eipä tässä muuten olisi hengenhätää, mutta kun olisi ihan toivottavaa saada talo säälitä suojaan ennen talvea ja lumisateita. Pelottaa, että muuten siirtyy rakentamisen aloitus vasta seuraavalle keväälle...
Toivotaan, että teidän rakennuslupa tulee nopeasti ja pääsette hommiin :)
Mulla on ihan samat fiilikset ollut viime viikkoina! Kaikki tuntuu vaan niin älyttömän vaikealta. Olisi miljoona kertaa helpompi luovuttaa. Uskon kuitenkin, että lopussa kiitos seisoo. Kun jaksaa nyt painaa, on vielä kymmenen vuodenkin kulutta tyytyväinen siihen, ettei antanut periksi. Siispä voimia koko perheelle! Ja paranemisia pienelle. :)
VastaaPoistaSuvi / Ripaus unelmapulveria
Jotenkin sairaalla tavalla helpottaa, kun tietää muidenkin raksaajien käyvän läpi tätä samaa tuskaa :D ja onhan tää vaan muutama vuosi meidän elämistä, lyhyt aika kun suhteuttaa. Voimia siis myös sinne!
PoistaVoi pientä :( Kovasti paranemista ja voimia sinne! RS-Virus osaa kyllä olla pelottava varsinkin näillä pienillä. Hätä on suuri kun pieni ei saa henkeä ja on huonossa kunnossa. Mutta kyllä pieni sitä paranee. Meillä oli nimittäin aivan sama tilanne viime vuonna tähän aikaan kun kilpailutimme talotoimittajia. Kuopus oli 8kk ja sairastui ensimmäisen kerran vakavammin, mihinkäs muuhun kuin RS-Virukseen. Tyyppi nukkui meidän vieressä tyynyillä tuettuna pystyasennossa ja itse valvoin pari yötä pääksytysten kuunnellen huolesta soikeana toisen hengitystä, imetyksen vaikeudesta puhumattakaan (kun toinen aivan tukossa). Lääkärissä käynti paljasti epäilyni oikeaksi, mutta sairaalaan ei onneksi jouduttu. Olin ymmärtänyt antaa ventolinea jo ensimmäisten röhinöiden ilmaannuttua, mikä oli ilmeisesti auttanut jonkin verran. Mutta pelottava kokemus tuo oli. Ja talotoimittajien tarjouksia en juuri tuona aikana silmäillyt. Sillä talo on loppujenlopuksi vain talo.
VastaaPoistaMeillä talotoimittajien kilpailutus kesti kokonaisuudessaan 2kk (helmi-maaliskuu) ja maatyöt aloitimme heinäkuussa. Siinä verrattuna te ehditte varmasti ihan hyvin syksyn aloitukseen :)
Hui, sama tauti samaan aikaan, teillä vaan vielä pienemmällä, eli varmaan oli vielä pelottavampaa... Mutta onneksi noista tosiaan hoidolla selvitään, on se onni, että on toimiva sairaanhoito kun hätä on suuri.
PoistaJa ihana kuulla, että joillain kilpailutus voi olla noin sujuvaa ja nopeaa. Jostain sainkin vinkkiä, että seuraavaan kilpailutuskierrokseen kannattaisi tehdä todella tarkka tarjouspyyntö, että ei mene turhaa aikaa tarkennusten pyytämiseen. Toivotaan että meilläkin alkaisi lumipallo vähitellen pyöriä...
Voi, pikaisia paranemisia!
VastaaPoistaMeillähän myös on menossa kilpailutus ja suuresti ihmetyttää, kun tarjouspyyntöihin ei vaivauduta vastaamaan. Heillä on enää aikaa vastata 2 päivää ja vastauksia on tullut 5/11. Taitaa valinta olla kohta liiankin helppo... Itsestäkin tuntuu, ettei mitenkään voida keretä ajoissa aloittaa rakentamista, meillä kun on tarkoitus jo kesäkuussa. Noh, toivottavasti tästä vaiheesta päästään pian eteenpäin... Ja suurensuuret tsempit sinne kilpailutukseen! :)
Kiitos Niina! Mä kyllä myös ihmettelen noita talotehtaita. Eikö niille kauppa kelpaa? Ja ihmeellistä on, että jotkut talomyyjät vain räiskivät niitä tarjouksia sinne ja tänne eivätkä vaivaudu lukemaan edes tarjouspyyntöä... Meillekin tuli tarjouksia ihan eri spekseillä millä oli pyydetty. En sitten tiedä kuvittelevatko firmat, että luottamusta kasvatetaan siten että ei edes yksinkertaista tarjouspyyntöä osata lukea...
PoistaHurjasti tsemppiä myös sinne, ehkä niitä tarjouksia vielä tulee viime tingassa!
Tsemppiä sinne vanhemmille ja pikku potilaalle!
VastaaPoistaTäälläkin pikkupotilas, unohtuu muut murheet hetkeksi, tärkeintä vain saada pikkunen kuntoon...
Voi, toivottavasti teillä selvitään taudeista yhtä nopeasti kuin täällä. Meillä nimittäin poika on jo paljon parempana, mitä nyt räkää on keuhkoputkessa rohisemassa. Paljon, paljon tsemppiä!
PoistaParanemisia pienelle ja voimia äidille ja isälle. RSV on kyllä hurja tauti. toivottavasti pikkuinen ei joutunut teholle. (luin paremmin, pääsitte onneksi kotiin)...
VastaaPoistaYksi rankimmista jutuista on juurikin tuo kilpailuttaminen, se on niin hermoja raastavaa. Ja aika käy vähiin (ainakin meillä kun halusimme aloittaa kesällä). Mutta siihen kannattee kyllä satsata voimavaroja ja aikaa, varsinkin siinä vaiheessa kun tekee sopimuksen niin lukea se rauhassa läpi, kirjata kaikki mahdolliset "tyhmätkin" kysymykset kun monesta "itsestään selvästä asiasta", joka ei sopparissa lue voi sitten tulla kahnausta myöhemmin. Tsemppiä kovasti, toivottavasti löytyy juuri hyvä talon rakentaja tai jos voimavaroja riittää niin palkata ne työmiehet.
Me oltiin kyllä tyytyväisiä kun edellinen koti rakennettiin avaimet käteen (laitoin siitä jo kommenttia tuonne aikaisempaan postaukseen) ja lapset oli pieniä, ihan tarpeeksi oli silloin hommaa siinä kun kävi pienten kanssa valistemassa rautakaupassa materiaaleja. Eikä sekään niin kamalaa ole että "joudutaan" nyt tekemään isompi talo kun se aiempi jäi pieneksi. Rakennetaan samalle alueelle, lapsilla pysyy sama koulu ja kaverit ja nyt kun on jo yhden talon tehnyt niin osaa paljon paremmin suunnitella ison perheen kotia.
Mukavia suunnitteluhetkiä...
Kiitos Karolina :)
PoistaKaikissa urakointitavoissa on puolensa. Oi kun olisi aikakone jolla voisi käydä katsomassa mikä se olisi se oikea tapa juuri meille. No tänään juttelin usean vastaava mestari -ehdokkaan kanssa ja tuli kyllä sellainen olo, että oikean tukiportaiden kanssa selvitään mistä vain :) mutta kysy uudestaan ensi viikolla ;)