sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

uuteen viikkoon

Sain syliini palan taivasta,
nyt tiedän mitä kaivata.
Oli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten.
Nyt saat juosta seuraten heitä, 
ei kipu enää elämääsi peitä.
Suru on suuri ja lohduton,
mut tiedän - sun hyvä olla nyt on.

Rakas koiramme Ella 18.9.1999-28.2.2015


Rankka viikkomme sisälsi juniorin sairaalakeikan lisäksi 84-vuotiaan isoisäni poisnukkumisen. Ja sitten vielä kaiken päälle ensimmäisen "lapseni", 15,5 vuoden ikään ehtinyt koiramme, sai tyrmäävän diagnoosin eläinlääkärissä ja seuraavana päivänä päädyimme lopettamaan hänen tuskansa.

Nyt on siis takki aika tyhjä. Pohdin, että tuonko näitä ongelmia tänne rakentamiseen ja sisustamiseen keskittyvään blogiin, mutta lopulta päätin, että olisi pinnallista jättää pois tämä osa elämääni, joka kuitenkin heijastuu kaikkialle muuallekin.

Nyt toivutaan tämän viikon haavoista ja toivotaan tulevasta viikosta parempaa. Huomenna on tiedossa treffit arkkitehdin kanssa. Näissä fiiliksissä niillekään en pistä paljon toiveita ja olo on tosi negatiivinen. Toivotaan, että huomisen jälkeen helpottaa.

11 kommenttia:

  1. Usein tuntuu olevan niin, että rankat jutut kasautuu. Toivottavasti saatte näistä toivuttuanne taas pitkän "rauhallisemman" ajan, mikäli rakentamisen yhteydessä voi sellaista sanaa käyttää. Otan osaa <3

    VastaaPoista
  2. Voi että, kyllä elämä koettelee sielläkin. Osanotot suruun!

    VastaaPoista
  3. Otan osaa <3 Jaksamisia teille <3

    VastaaPoista
  4. Osanotto suruun. Voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
  5. Osanotto ja voimia <3

    VastaaPoista
  6. Otan osaa. Kovasti voimia teille!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille osanotoista ja lämpimistä ajatuksista. Alkushokki alkaa olla ohi, kyllä tästä lähdetään uuteen nousuun :)

    VastaaPoista
  8. Jokainen, joka on tuon itse kokenut, myötäelää teidän suruanne. Jonkun ajan kuluttua tulevat mieleen hauskat ja hyvät muistot - niistä täytyy jaksaa puhua, vaikka sattuukin. Kaikki meidän rakkaat elävät mukanamme niin kauan kuin heidät/ne muistamme! Muistoista ei joudu koskaan luopumaan!

    VastaaPoista
  9. Oi voi! Kyllä arki joskus koettelee - voimia <3

    VastaaPoista

On mukava kuulla sinusta