tekniset valinnat - IV-kone ja IV-kanavat

En kuvaisi itseäni tekniseksi ihmiseksi. Siksi onkin ollut jossain määrin rankkaa olla kiinnostunut myös tekniikasta tässä rakennusprojektissa. Jos emme olisi palkanneet projektiin mukaan Nikolasta NollaE Oy:sta, niin varmaan olisimme päätyneet IV-valinnoissakin talotoimittajan pakettiin kuuluvaan IV-koneeseen. Mutta kun Nikolas oli apuna, niin löysimme projektiimme mahdollisimma energiatehokkaat laitteistot.

IV-koneeksemme valikoitui Paul Novus 450, joka on varustettu esilämmitys-viilennyspatterilla sekä kosteuden talteenottavalla lämmöntalteenottokennolla.

Koneen toimitti meille Paul laitteiden maahantuoja, Nollaenergiatekniikka Oy. Paul ilmanvaihtokoneen vuosihyötysuhde on noin 90% (vertailun vuoksi esimerkiksi Enerventin IV-koneiden hyötysuhde on vain noin 70%) ja sen avulla voi säästää merkittävästi sähkönkulutuksessa. Maalämmöllä toimivan esilämmitys/kesäviilennyspatterin sähkönsäästö johtuu pääosin siitä, että kylmällä kelillä IV-koneeseen tuleva ilma pitää esilämmittää. Normaalisti IV-koneet tekevät esilämmityksen sähkövastuksella, mutta Paul ilmanvaihtokoneet tekevät esilämmityksen maalämmön avulla.

Korkealla LTO-hyötysuhteella toimivan IV-koneen sähkönsäästö tulee siitä, että poistoilma lämmittää tulevan ilman niin lämpimäksi, ettei sitä enää tarvitse lämmittää sähköllä. Tavanomaisissa koneissa poistuva ilma lämmittää tuloilman vain 12-15 asteiseksi, jonka jälkeen tarvitaan vielä sähkövastus jälkilämmittämään ilma ennen kun sen voi puhaltaa huoneisiin. Novus 450-koneessa poistuva ilma riittää lämmittämään tuloilman yli 18-asteiseksi, joten sitä ei enää tarvitse jälkilämmittää sähkövastuksella.

Ja kun talvella ilmaa lämmitetään, niin kesällä sitä viilennetään. Ei siis sähkösyöppöjä (ja rumia…) ilmalämpöpumppuja meille! Jeij! IV-koneen esilämmitys-viilennyspatterin avulla meidän talon kesälämpötilan pitäisi pysyä mukavassa 23 asteen lämpötilassa myös helteillä. Erityisen innoissani olen tuosta kosteuden huoneilmaan palauttavasta ominaisuudesta, sillä uusissa taloissa on mielestäni usein aika kuiva sisäilma. Astmaattinen äitinikin toivottavasti arvostaa tätä ominaisuutta meillä vieraillessaan ;)

IV-kanavien osalta en edes tiennyt, että on olemassa vaihtoehtoja. Olin lukenut kauhujuttuja metalliputkistojen asennushinnoista ja hurjista putkieneristysprojekteista. DIY wannabe rakentajana kuitenkin mietitytti, että mitenköhän tuo IV-putkistoasennus onnistuisi meiltä itseltämme. Nikolas ehdotti tämän kuultuaan meille IV- toimittajamme maahantuomaa Zehnder Comfotube -kanavistoa, jonka asentamisen piti kuulemma luonnistua tällaisiltä aloittelijoiltakin. Vertailimme alkuvaiheessa Zehnderin ja Valloxin putkistoja, mutta Zehnder veti pidemmän korren, sillä se vaati vähemmän putkea (Valloxin Bluesky on putkihalkaisijaltaan pienempää ja meille olisi pitänyt vetää tuplamäärä putkia, jotta vaadittava ilmamäärä olisi toteutunut).

Tämän putkiston hankintahinta on hieman kalliimpi kuin metalliputkistojen, mutta säästöt syntyvät asennusnopeudessa, siinä että viilennykseen käytettävää putkistoa ei tarvitse eristää kalliilla armaflexillä ja siinä, että putkisto oli tosiaan maallikonkin helpohko asentaa.  Hieman aiheutti ensin hämmennystä selvittää mikä nippeli kuului mihinkin, mutta siihen saimme tarvittavaa avustusta toimittajalta. Ja itse putkistojen asennus oli nopeaa.

Olisihan nämä voinut varmaan vielä parempaan järjestykseen laittaa ;)

Jako "pöntöt" joista lähtee putket tekniseen tilaan ja muoviputket sitten ympäri taloa. Tilaongelman takia nämä tuotiin meidän vaate-/kodinhoitohuoneen kattoon jossa tilaa riitti yllinkyllin.

Äänenvaimentimet

Tästä kuvasta selviääjoustavan putkiston nerokkuus. Ei tarvitse väsätä kulmia metalliputkesta.

Hämmennystä joillekin aiheutti se, että meillä IV-putket asennettiin höyrynsulun alapuolelle. Tämähän johtui puhtaasti energiatehokkuusasioista. Eli kun putket vedetään villojen sekaan niin niissä menetetään aina lämpöä. Lisäksi energiatehokkuutta vähentää putkien veto höyrynsulun läpi.

Eli tällainen setti meidän talon ilmanvaihdon hoitaa. Tähän mennessä fiilikset on positiiviset. Jos jotain kehittämispuolta näihin voisi toivoa, niin esteetikkoa harmitti perustoimitukseen kuuluneet tuloilmaritilät… No sitten tilattiin toimittajalta epämääraisen kuvan mukaan toisenlaiset ritilät, mutta pettymykseksi nekin olivat muoviset härpäkkeet… Ilmeisesti saksassa ei ymmärretä metallisten (ja kauniiden…) IV-ritilöiden päälle. No, näillä mennään ja loppujen lopuksi nämä nyt on vain niitä pikkuasioita.

onko meillä passiivitalo?

Tiiveysmittaus on siis tehty. Ennen ihmettelin kovasti muiden bloggareiden tiiveysmittausbloggauksia. Mitä ihmeellistä jossain painemittauksessa on? No, nyt ymmärrän. Itselleni se alkoi mittauksen lähestyessä merkitä jonkinnäköistä arvosanaa rakentamisen tarkkuudesta. Matkan varrella meille on myös noussut tärkeäksi energiatehokkuus ja siihen tiiveysarvo antaa myös osviittaa.

Tiiveysmittaustarjouspyynnöt laitettiin matkaan jo reilu kuukausi sitten. Tarjouspyynnöt laitettiin kolmelle Raksakimpasta suositusten perusteella bongatulle toimijalle joista jopa yksi osasi palvella asiakasta ja vastasi tarjouspyyntöömme. Toki minulla oli hajua hintatasosta ja kun tämä hyvä asiakaspalvelija alitti tuon odottamani kustannuksen, niin kaupat tuli ja tiiveysmittauksen suorittajaksi valittiin Certek.

Tällä viikolla tuli tuo jännittämäni päivä jota varten oltiin taloa tiivistetty uretaanein ja höyrynsulkuteipein. Ensin tehtiin taloon alipaine ja mittaaja kiersi taloa merkkisavulaitteen kanssa, jonka avulla havaitaan ilmavirtoja. Kaikki mahdolliset vuotopaikat tarkistettiin ja tarvittaessa eristettiin. Sitten talo käytiin vielä läpi lämpökameran kanssa. Oli aika huimaa nähdä livenä missä talon kylmimmät kohdat olivat! Muutama yllätyskin koettiin kun mm ikkunoista löytyi kylmiä pisteitä lasin ja karmin välistä… Nämä pitää vielä selvittää ja pyytää kommenttia ikkunatoimittajalta kun saan lämpökameran kuvat.

No kun kaikki tiivistyksen mahdollistavat kohdat oli teipattu ja tukittu uretaanilla, tuolla rakentajan parhaalla kaverilla, oli aika tehdä ensimmäinen mittaus.

Ensimmäisellä mittauksella ei päästy ihan arvoon mitä toivottiin ja sitten taas tiivistettiin. Sitten taas mitattiin, saatiin parempi arvo ja lopulta jouduttiin toteamaan, että kaikki "selkeät" vuotokohdat oli tukittu ja arvo ei tulisi enää putoamaan. Ja olihan se pettymys. Arvomme oli erinomainen, 0.61, mutta jäi 0,1 vajaaksi mittaajan mainitsemasta 0.6 haamurajasta, jolla kuulemma määritellään passiivitalo. Siis surkean pieni ero!

Mutta minkäs teet. Käytännössähän nimityksellä "passiivitalo" ei ole merkitystä. Ehkä se vaikuttaisi jälleenmyyntiarvoon? Mutta eipä olla ajateltu taloa myydä ainakaan lähiaikoina :D Parempi tiiveysmittauksen tulos ei meidän kohdalla vaikuta edes energialuokitukseen. Energialuokitus talollemme tulee muuttaessa olemaan B. Arvo huitelee jossain 103 paikkeilla. A luokitukseen vaadittaisi 79 tai alle, eli ei olla vielä lähellä. Sitten kun joskus saamme rahatilanteen ojennukseen ja sijoitamme aurinkopaneeleihin niin tilanne on eri. Silloin talomme nousee A-energialuokkaan. Mutta tällä hetkellä energialuokituksellakaan ei ole merkitystä. Suunnitelmissa ilmeisesti on, että jossain vaiheessa kiinteistöveron määrä olisi jossain määrin riippuvainen energialuokasta. Siinä vaiheessa jos suunnitelmat toteutuvat niin aurinkopaneeleiden asennuksesta tulee entistä houkuttelevampaa. Mutta siis käytännössä passiivi"tittelillä" ei ole mitään merkitystä. Paitsi tietysti minulle. Henkisesti. Eli ottaa päähän.

No. Eihän tämä niin simppeli asia ole siltikään. Taloahamme ei ole vielä rapattu. Rappaus tiivistää taloa entisestään. Samoin sisätasoitukset ja ikkunasmyygien kittaukset tiivistävät. Jos siis kovasti jäisi tittelin puuttuminen ottamaan päähän niin voisihan sitä tehdä uusintamittauksen talon valmistuttua. Passiiviluokitus olisi taattu. Mutta uusintamittaus maksaa 300e. Ja keksin tässä kohtaa aikalailla monta parempaa kohtaa minne sijoittaa tuo raha. Eli ei mitata uusiksi.

Muille passiivititteliä havitteleville rakentajille siis vinkiksi, että kannattaa lainata/vuokrata lämpökamera omaan käyttöön ja tarkistaa talo höyrynsulkuvaiheessa. Löytää silloin jo mahdolliset vuotokohdat ja tilata tiiveysmittaus vasta kun talo on täysin valmis. Tai voihan palvelusta maksaakin jos on ylimääräistä pätäkkää taskussa ;)

Mutta passiiviunelma elää vielä. Omassa mielessä se on ihan fakta eikä pelkkä unelma :)

ps. Vielä aikaa osallistua Saana ja Olli pussukan arvontaan täällä :)

pps. Jos passiivitalon määritelmä kiinnostaa, niin laajasti asiaa on selvitetty mm. täällä

tekniset valinnat - vesitakka, LTO hormit ja vesivaraaja

Meidän lämmitysvalintoja ollaan käsitelty tässä meillekö nollaenergiatalo? - ja tässä energiakonsultointi -kirjoituksessani, mutta nyt pitäisi vielä esitellä mitä me nyt sitten ihan konkreettisesti hankittiin.

Tässä kirjoituksessa keskityn vesitakkaan, hormeihin ja vesivaraajaan. Seuraava kirjoitus käsittelee IV-putkistoa ja IV-laitetta, ne kun eivät olleet ihan peruskauraa.

Meillähän pääasiallinen lämmitysmuodoksi talolle ja käyttövedelle valikoitui vesitakka ja lämpöä talteenottavat (LTO) hormit sekä takkaan, että puulämmitteiseen kiukaaseemme. Tähän ratkaisuun päätymistämme avasin tässä kirjoituksessani. Lyhyesti sanottuna halusimme polttaa takkaa niin paljon kuin huvittaa pelkäämättä talon lämpenemistä liikaa, lisäksi halusimme samalla ottaa siitä polttamisesta hyödyn irti. Näin energiatehokkaassa talossa esim maalämpö ei ollut edes vaihtoehto ja kun energiaa saadaan tunnelman sivutuotteena takasta, niin muulle lämmitystavalle ei ollut tarvetta.

Vertailimme energiasuunnittelijamme NollaE:n Nikolas Salomaan kanssa muutamaa vesitakkamerkkiä. Kilpailutus lähti tarpeesta saada tehokas vesitakka, josta löytyisi iso, kulmaraudaton kulmaluukku. Takkatuli haluttiin näkyviin kaikkialle isoon yhteiseen tilaan, jossa sijaitsee keittiö, ruokailutila sekä olohuone. Hormien osalta vaadittiin mahdollisimman tehokasta lämmöntalteenottoa, että hukkaenergia olisi mahdollisimman pieni. Vesivaraajan kooksi määriteltiin heti alussa 1000 litraa, sillä halusimme varmistua, että emme joudu pakon edessä päivittäin takkaa polttamaan, vaan että iso varaaja varastoi lämmintä vettä tarpeeksi usean päivän käyttöön.

Hormien osalta kilpailutimme Linnatulen yhteistyökumppanin Härmä Airin water-piiput sekä Hormiproffan lämpöhormit. Härmä Air pääsi hinnoissa alemmaksi, mutta Nikolaksen tekemässä tarjousten tarkemmassa vertailussa kuitenkin selvisi, että tarjousten sisällöt erosivat toisistaan merkittävästi. Ominaisuuksiltaan tarjotut piiput eivät siten päässeet lähellekään toisiaan. Käytännössä emme olisi saaneet jokaisesta polttopuupesällisestä kaikkea sitä energiaa talteen jonka toivoimme ja jonka varaan olimme energialaskelmassa laskeneet. Onneksi Nikolas osasi laskea tämänkin asian! Emme siis voineet edes harkita Härmä Airia ja valintamme osui Hormiproffaan. Hormiproffan palveluasenne oli myös aivan mahtavaa ja se on jatkunut sellaisena kauppojen jälkeenkin.

Takaksi valikoitui kilpailutuksen jälkeen Linnatulen Hoxter Ecka 67/45/51. Vesitakkamerkkejä löytyy toki useita, mutta kulmaluukullisia ei ole tuhottomasti. Ensin ajateltiin, että haluaisimme takan olevan myös hissiluukullinen (joka olisi jättänyt kilpailuun mukaan ainoastaan Hoxterin, sillä muilta en hissiluukullisia vesitakkasydämiä löytänyt), mutta budjettimielessä päädyimme sitten lopulta ihan perinteiseen saranaluukkuun. Kilpailutuksessa kiinnitimme huomiota erityisesti teknisiin ominaisuuksiin, ulkonäköön ja palvelualttiuteen. Kaikissa näissä alueissa Linnatuli pärjäsi erinomaisesti.

Kaikki Hoxter vesitakkojen takkaluukut ovat kaksoislasivalmisteisia, joka vähentää lämpösäteilyä huonetilaan ja parantaa takkasydämen hyötysuhdetta. Tärkeää kun halutaan lämmittää kaikki käyttövesi puilla. Hoxterilla olisi ollut mahdollista saada takkaan myös kolmelasinen vaihtoehto, jolloin nämä ominaisuudet olisivat luonnollisesti parantuneet entisestään, mutta konsultoituani Nikolasta asiasta päätimme säästää nekin eurot muualle.

Vesivaraajan kohdalla emme ruvenneet kilpailutukseen, sillä Linnatuli teki meille niin hyvän tarjouksen Akvaterm Solar hybridivaraajasta (Akvaterm Solar hybridivaraaja, aurinkokierukalla, 1000l, 3 bar. Lämmitysvastukset varaajaan 2 kpl 6-9kW). Enpä minä tuosta varaajasta osaa muuta sanoa, kun että vesi meillä lämpiää siis pääosin puilla sekä vesitakan, että LTO hormien kautta. Jos puilla lämmittäminen jää jostain syystä liian vähäiseksi, niin sähkövastus hoitaa loput. Meidän kohdallamme varaajan ominaisuudet eivät tule koskaan pääse täysin käyttöön, sillä aurinkokeräimiä meille ei tulla asentamaan. Aurinkopaneelit kyllä, mutta niiden tuottamaa sähköä hyödynnetään muuallekin kuin pelkkään veden lämmittämiseen.

Tässä se siis on, takkasydämemme, joka itseasiassa saapui raksalle jo marraskuussa.

Kuva Linnatuli, tässä sydämessä kätisyys on väärä, meillä kulma on vasemmalla sivulla.

Mutta eihän tämä niin ruusuisesti mennyt tämäkään hankinta, sillä kun muurarimme Jari Moisander saapui männäviikolla keskustelemaan takan muurauksesta niin päätin vihdoin purkaa takkasydämen kuljetusmuoveista. En ollut sitä tehnyt aiemmin, sillä pelkäsin että se pölyyntyy ja naarmuuntuu raksalla. No, olisi kannattanut, sillä kun avasin tiukat kuljetusmuovit niin kuului räsähdys ja takkaluukun toinen sivulasi tippui lattialle säpäleinä.

Oli siis ollut rikki jo aiemmin, mutta tiivis paketti oli pitänyt lasin kiinni paikoillaan. Kuljetusvaurio, mutta mites todistat kun toimitus on tapahtunut jo yli kuukausi sitten? Suuri harmitus! Mutta onneksi Linnatuli oli reilu tässäkin asiassa ja saimme neuvoteltua molempia osapuolia miellyttäneen kompromissin. Huh! Eli uusi lasi saapuu toivottavasti jo tulevalla viikolla, kera tuuletusritilöiden jotka myös hankimme Linnatulelta.

Muurarimme kanssa olemme jo visioineet takan kuoren ulkonäköä ja se tulee olemaan 210cm korkea (=yhtä korkea kuin viressä oleva oviaukko) ja noin 110cm leveä. Takan ja ikkunaseinän väliin jää noin 35cm leveä aukko johon tulee tulevaisuudessa hyllyt materiaalista x (puu, lasi, metalli??) johon saamme piilotettua takanputsausvälineet, puut ja sytykkeet. Takan päältä lähtee musta Hormiproffan LTO hormi.

Takan pintamateriaaliksi olin visioinut aina valkoisen rappauksen, mutta matkalla ajatus on alkanut järkkymään. Nyt vahvimmilla pinnoitteeksi on harmaa rappaus, vaikkakin hieman pohdituttaa, että olisiko harmaa laatoitus sittenkin ollut kivempi? No, rappauksen päälle voi myöhemmin sitten laatoittaa jos mieli muuttuu :) Takan luukun eteen tulee muurausteknillisistä syistä muutaman sentin levyinen kynnys joka laatoitetaan puhtaanapidon helpoittamiseksi.

Pinterestistä voitte käydä kurkkimassa takkainspiraatiotani, mutta tässä muutama lempparini josta saatte ideasta kiinni.

Kuva

Kuva (kannattaa käydä tsekkaamassa, tällä Pinterest-taululla on hurjasi hienoja takkoja!)

Kuva

Siinä se takkasydän on jo melkein paikoillaan, kykemistä, hormia, lasia ja muurausta vaille valmiina :)

Vastaava työnjohtajamme suositteli, että kun takka on kytketty, niin sitä kannattaa alkaa polttamaan heti aktiivisesti. Polttaminen poistaa älytöntä kosteutta joka talossamme tällä hetkellä kuivuvasta lattiasta ja väliseinistä johtuen on.

energiavalinnat

Energiavalinnat, siinäpä aihe joka on aiheuttanut minulle tuskaa. Ensinnäkin mielenkiintoni on kohdistunut enemmän visuaalisiin asioihin ja toiseksi eri lämmitystavoista on lähes mahdotonta löytää yleispätevää ja puolueetonta tietoa. Päädyimmekin sitten kääntymään asiantuntijan puoleen ja palkkasimme Nikolas Salomaan NollaE Oy:sta tekemään meille energiakonsultointia. Tästä ja muista energiamietteistä kirjoitin tässä Meillekö nollaenergiatalo? -tekstissäni.

Tästä tekstistä on aikaa ja vaikka suurin osa valinnoista tehtiin jo useita kuukausia sitten, niin itse konkreettissia hankintoja ja kilpailutusta ei oltu tehty. Nyt kun sekin osio on (pitkälti) hoidossa, niin uskallan kirjoitella valinnoistamme ja mikä niihin johti.

NollaE:n kanssa suunnittelun lähtökohta oli se, että meillä on U-arvoiltaan hyvin energiatehokas talon runko (0,09) ja olimme jo päättäneet, että haluamme taloomme vesitakan. Ongelma oli, että tarvitsemmeko vesitakan lisäksi jotain muuta lämmitysmuotoa? Talomme itsessään ei kaipaa lämmitystä oikeastaan ollenkaan, mutta käyttövettä kuluu ympäri vuoden. Millä se lämmitetään esim kesällä jos takkaa ei polteta? Ja kuinka paljon puuta pitää vesitakassa polttaa? Kannattaisiko sijoittaa aurinkosähköön? Vai olisiko fiksua laittaa lisäksi poistoilmalämpöpumppu?

Vaikeita juttuja. Onneksi meillä oli asiantuntija joka pystyi tekemään laskelmat juuri meidän talolle. Koska vesitakan investointikustannus on sen verran suuri, poistimme valikoimasta heti ilmalämpöpumput. Lisäksi niiden käyttämä energiamäärä pohditutti meitä. Nikolaksen tulossa mukaan suunnitteluun oli meille siis tulossa vesitakka ja puurakenteiset väliseinät. Väliseiniin Nikolas puuttui ihan ensimmäiseksi. Vesitakan mielletään säästävän tiloja ylikuumenemiselta. Tämä onkin niin, jos lämpöenergia pääsee sitoutumaan jonnekin. Puurakenteisissa seinissä ei ole paikkaa, jonne lämpö pääsisi varastoitumaan. Nikolas laski, että muuttamalla väliseinämme kivirakenteisiksi saamme 9772 kg lisää termistä massaa. Tämä vastaa kuutta varaavaa takkaa! Kiviväliseinät pystyvät imemään ylilämmön, joka takan polttamisesta syntyy ja luovuttamaan sitä tasaisesti huoneilmaan. Saimme kiviväliseinistä hyvän tarjouksen talotoimittajaltamme, joten muutospäätös oli helppo tehdä.

Toinen asia jonka Nikolas meille laski, oli käyttöveden lämmittämiseksi tarvittava puumäärä. Meillä on kokoajan ollut toive, että vaikka meillä lämmitetäänkin vesi puilla, niin ettei siitä takan polttamisesta tulisi pakkopullaa. Tähän ensimmäisenä vastauksena oli vesivaraajan koon kasvattaminen 1000 litraiseksi, näin yksi lämmityskerta riittää pidempään. Mutta paljon sitä puuta pitää kerralla polttaa? Puumäärään vaikuttaa IV-laitteen hyötysuhde ja se, miten hyvin takan lämpö otetaan hyötykäyttöön. Keskimäärin normaalissa suomalaistalossa poltetaan kuulemma noin 7 pinokuutiota polttopuuta per vuosi. Meillä olisi jouduttu alkuperäisillä IV-kone valinnoillamme polttamaan 26 pinokuutiota. Kun päätimme vaihtaa IV-koneen Paul Novus 450 -laitteeseen, jossa hyötysyhde on jopa 93%, laski pinokuutioiden määrä 20 pinokuutioon. Jos olisimme sijoittaneet lisäksi aurinkokeräimiin (joilla siis olisi lämmitetty puhtaasti käyttövettä) olisi pinokuutioiden määrä laskenut 15 pinokuutioon. Jos olisimme lisänneet komboon vielä lämmönvaihtimen piippuun, olisi pinokuutioiden määrä ollut vain 9! No, emme olleet kovin innostuneita "tårta på tårta" meiningistä, sillä silloin järjestelmän hankintakustannukset olisivat nousseet aikalailla. Päädyimme sitten ratkaisuun, jossa vesitakkamme piippuun lisätään noin 3500€ arvoinen lämmönvaihdin, joka kerää lisää lämpöenergiaa talteen ja siirtää sen vesivaraajaamme, tällöin meillä tarvitsee polttaa vuodessa 13 pinokuutiota polttopuuta.

Mutta miten sitten kesällä? Vaikka olemmekin innoissaan takan polttamisajatuksesta, niin haluammeko polttaa sitä kesällä? No, vesivaraajassamme on myös sähkövastus, joten voisihan sitä lämmittää veden ihan vain sähköllä. Tai miten olisi jos sijoitettaisiin aurinkosähköön (aurinkopaneeleihin)? Silloinhan niistä saadun sähkön voisi käyttää sen veden lämmittämiseen ja kaikkeen muuhunkin sähköön mitä meillä kuluu. Tai meillehän tulee myös puukiuas. Sitä lämmitetään myös kesällä, varmasti ainakin kerran viikossa. Pitäisikö sen lämpö ottaa lämmönvaihtimella talteen ja käyttää käyttöveden lämmittämiseen? Näitä me pohdittiin, mutta liikkuvia osia oli taas liian paljon. Ja apuun riensi Nikolas ja saimme alla olevat laskelmat* joissa on otettu huomioon järjestelmien hankinta- sekä käyttökustannukset seuraavan 20 vuoden aikana (laskennassa huomioon otetut asiat listattu kirjoituksen lopussa). Tässä laskelmassa oletuksena on, että saunomme puukiuasta lämmittämällä kerran viikossa.

Kuva NollaE Oy

Kuva NollaE Oy

Kuten kuvista selviää, niin kokonaiskustannuksiltaan aurinkopaneelit (aurinkosähkö) ja lämmönvaihdin saunan piipussa olivat melkein samalla viivalla, aurinkopaneelit jopa hieman halvemmat. Mutta se alkuinvestointi… Voin jo nyt kertoa, että budjetin suhteen menee meillä tiukille. Emme niin millään uskalla nyt sijoittaa 11 000 euroa aurinkosähköjärjestelmään. Valintamme siis osui toisen lämmönvaihtimen hankintaan. Teemme meille kuitenkin kaikki varaukset aurinkosähkön käyttöönotolle ja seuraamme aurinkopaneeleiden hintakehitystä (sekä omaa sähkönkulutustamme). Toivottavasti muutaman vuoden päästä voimme siis sijoittaa järjestelmään ja tehdä meistä entistä omavaraisempia. Mutta olipa helppo tehdä päätöksiä kun ne pystyi perustamaan oikealle tiedolle mutu-meiningin sijaan!

Yksi toinen konkreettinen muutos johon Nikolas meidät ylipuhui, oli talon passiivinen jäähdytys. Käytännössä tämä tarkoitti olohuoneen isojen ikkunoiden eteen tulevan katoksen materiaalin muutosta lasista peltiin. Vaikeaa ylipuhuminen ei ollut, vaikka lasinen katos olisikin ollut visuaalisesti aivan ihana niin 7,5m pitkä ikkunaseinä, johon on lähes esteetön auringonpaiste koko päivän, luo kuitenkin riskin talon ylikuumenemiselle kesäaikaan. Kun 3 metriä syvä katoksemme on blokkaamassa suurimman lämmön pois, voimme hoitaa talon viilennyksen ilman paljon sähköä kuluttavia (ja visuaalisesti minua inhottavia) ilmalämpöpumppuja. Lisäksi lasikate 32m2 tilaan olisi maksanut huimat 10 000€ (sisältäen tukipuut). Eli iso säästö. Pelkäsin kuitenkin katoksen peittävän näkyvyyttä ja varjostavan liikaa ja siksi sitä nostettiin ylemmäksi. Toivotaan, että emme koe sitä liian varjostavaksi. Passiiviseen jäähdytykseen vaikuttaa myös ne kiviväliseinät.

Ja se talon muu jäähdytys. Meillä se hoidetaan maaviileällä. Meillä on hankittuna IV-laitteen lisäksi tuloilman esilämmitys/viilennyslaitteisto, joka ottaa lämmitä/viileää ilmaa kallioon poratuista rei'stä ja johtaa sen sitten ilmastointikanavia pitkin huoneistoon. Laitteisto ei vie paljon sähköenergiaa ja näin viileä saadaan kaikkiin huonetiloihin tasaisesti.

Tarkoitus oli tähän tekstiin myös kertoa niistä meidän konkreettisista laitteistovalinnoista, mutta tästä tulikin jo aikamoinen romaani. Jätän hankintojen kuvailun siis toiseen kertaan :)

*) Laskelmassa on meidän talo kaikkine tietoineen eri lämmönlähteillä (ja sähkönlähteellä). 

Investointikustannuksissa on laitehintojen lisäksi mukana muut investointikustannukset (asennustyö, asennustarvikkeet, huolto ja korjaukset,  luvat jne.). Vuosikustannuksissa on energian hinnan lisäksi mukana korkokulut (asuntolainan korkoprosentilla) ja laitteiden kuluminen (laitetyypin teknisen eliniän odotteen suhteessa). Lisäksi laskelmissa on oletettu, että energian reaalinen hinnanmuutos (energian hinnan nousu – inflaatio) jatkuu seuraavat 30 vuotta samanlaisena, kun edelliset 30 vuotta.